Ekonomistit mittailevat ihmisten loogisuutta ja järkevyyttä tekemällä ihmiskokeita ja kyselyjä. Esimerkkinä päätöksentekoon liittyvistä järjettömyyksistä nostetaan ihmisten heikko aikakäsitys ja asioiden arvottaminen. Kun kysytään, että ottaisitko satasen nyt vaiko kaksisataa vuoden päästä, niin vastaus on ”satanen tänne mulle heti nyt”.

Jos laskeskellaan onko valinta viisas vai ei, pitää huomioida rahan reaalinen arvo ja odotusjakson pituus sekä odotusaikaan liittyvä epävarmuus. Inflaatio tuskin on 100 prosenttia vuodessa eikä juuri mikään sijoituskohde tuota paremmin, silti satasen kotiutus heti on helppo ymmärtää. Ihmismieli on kompleksinen. Vaikka vuosi on vuosi, niin vuoden mittainen odotus tuntuu toki pitkältä eteenpäin katsoessa, mutta taaksepäin katsottuna se on tosi lyhyt. Tietenkin valintaan vaikuttavat sekä rahapotti että odotusajan pituus. Jos kyseessä olisi lyhyempi odottelu tai jos summa olisi merkittävästi suurempi, vastaus olisi varmaan toinen.

Pikanautinto, mutta myös epävarmuus ja riski vaikuttavat päätökseen. Otan satasen tänään, koska olen kärsimätön eikä ole varmaa missä tilanteessa olen ensi vuonna. Todennäköisyydet ja riskit lasketaan tunteella, ei järjellä. Lottoamisessa ei ole järjen hiventäkään, koska 7 numeron erilaisia lottorivejä on 15,4 miljoonaa kappaletta. Päävoiton todennäköisyys on 0,0000065 prosenttia. Teoriassa on siis mahdotonta voittaa, mutta ei kuitenkaan käytännössä, sillä melkein joka kierroksella joku sen potin vie. Maailma on siis epälooginen!

Rahan arvo ja aika ovat objektiivisesti mitattavia suureita, joten päättelyn luulisi olevan helppoa. Mutta eipä vaan ole – kenellekään. Ihmetystä herättävät aina vain myös kuluttajien odotukset omasta ja Suomen taloudesta, joita Tilastokeskus tuottaa haastattelututkimuksina kuukausittain. Tällä luottamusindikaattorilla yritetään ihan tosissaan ennakoida suhdannekäänteitä taloudessa.

MARRASKUUSSA KULUTTAJIEN ARVIO oman taloutensa nykytilasta oli synkin koskaan mittaushistoriassa (vuodesta 1995 lähtien). Odotukset sekä omasta että Suomen taloudesta vuoden kuluttua olivat hyvin heikot. Mutta yllätys yllätys: kuluttajat pitivät omaa rahatilannettaan edelleen hyvänä ja lisäksi työttömyyden uhka omalla kohdalla koettiin melko pieneksi. Ja tässä se epäloogisuus juuri on: miten on mahdollista, että rahatilanne juuri nyt on hyvä eikä työttömyydestä ole pelkoa, ja silti odotus sekä omasta että Suomen taloudesta on synkkä? Kun suurin osa kokee raha- ja työtilanteensa hyvänä vielä vuodenkin päästä, niin miten kansantalous voi näiden ihmisten mielestä taantua? Niinkö, että vain oma työpaikka säilyy, ja kaikki muu ympäriltä näivettyy?

Myös kokonaiset kansakunnat sortuvat samanlaiseen aivosekamelskaan. Kaikki tietävät, että ilmastonmuutos on maapallolle ja ihmisten kaikenlaiselle hyvinvoinnille katastrofi, siltikään emme saa tehtyä tarpeeksi sen torjumiseksi tai siihen sopeutumiseksi. Vaikka kuinka monta taifuunia, tulvaa, kuivuutta, pätsiä ja metsäpaloa saa tapahtua, niin tahti ei muutu. Hämmästyttävää epäloogisuutta, koska tämä koituu vieläpä monikertaisena lapsillemme, jotka ovat puheissamme ne kaikkein tärkeimmät ja rakkaimmat olennot.

MAAILMANLOPUN ODOTUS saa ihmiset juhlatuulelle eri puolilla maailmaa.

Onko siis epäloogisuus myös eloonjäämisen salaisuus? Näyttää olevan. Kylmät kalkyylit voi heittää romukoppaan kun puhutaan nautinnoista, elämyksistä ja haltioitumisista. Siis ihmisenä olemisesta. Jos näin ei olisi, ihmisten aivot olisivat alusta loppuun korvattavissa kassakoneilla ja laskimilla. Tarvittaisiinko silloin edes pörhentelyä ja puolueita?