Kevätauringon helliessä ammattiosastoissa on pidellyt kiireitä kevätkokouksien, kuukausittaisten juoksevien asioiden sekä #PainavaSyy -kampanjan poliittisten lakkojen osalta. Meillä Mikkelin osastossa toukokuussa pidetään vielä kevään viimeinen kuukausittainen kokous. Rauhoitumme sitten kahden kuukauden kesätauolle latailemaan kukin tahollamme akkuja syksyä varten. Toki akuutit asiat hoidetaan myös kesällä.

KULUVA VUOSI ON OLLUT työmarkkinoiden ja työrauhan osalta melkoinen työnantajaleirin käsikirjoittama näytelmä. Siinä meidän pieni, mutta pippurinen joukkomme taistelee päättäväisesti hallituksen leikkuulaudalla Riikan viiltävän terävien Fiskarsien lyhentäessä jo jokaisen työläisen hiuksia. Huonoksi onneksemme tähän käsikirjoitukseen ei tunnu sisältyneen yhteisiä neuvotteluja ja kompromisseja, jotta halutuista laeista saataisiin reilut ja tasapuoliset molemmille ja että ne olisivat edes suunnilleen saman vertaisia hehkutetun Ruotsin mallin kanssa.

Huolestuttavaa on jo pidemmän aikaa jatkunut jäsenkato. Loimaan väki on panostanut markkinointiin ja valitettavasti onnistunutkin siinä. Sosiaalisen median kommentteja lukiessa on hyvin selkeästi havaittavissa ammattiliittojen kannatuksen heikentyminen. Oma tulkintani on ”puolueettomasta” valtamediastammekin, että kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. En pysty sanomaan, etteivätkö poliittisten lakkojen aikaiset otsikoinnit olisi olleet enemmänkin ammattiliittojen vastaisia, joitain poikkeuksia lukuun ottamatta.

UUSIEN JÄSENTEN HANKKIMINEN alkaa nykyisin olla melko haastavaa. Tämä asia on ollut viime aikoina paljon esillä osastomme kuukausittaisissa kokouksissa. Olemme panostaneet sosiaaliseen mediaan enemmän. Työn alla on A4-kokoinen tietoisku työpaikoille jaettavaksi liiton ja osastomme hyödyistä sekä eduista. Kerrotaan myös siitä, mistä jää paitsi, jos ei liittoon kuulu. Yhtenä jäsenhankintakeinona pyrimme järjestämään myös käynnin paikallisen ammattiopiston logistiikkapuolelle. Siellä viestin voisi viedä nuorille kesällä valmistuville tuleville kuljettajille.

Entäpä jos nämäkään keinot ei tuota tulosta? Entä jos se liitosta paasaava luottamusmies herättää järjestäytymättömässä työntekijässä enemmän ärsytystä? Entä jos siellä AKT:n teltalla käydään vain hakemassa ilmaiset heijastimet ja syömässä makkarat ja karamellit?

VOISIKO SE PARAS JA TEHOKKAIN JÄSENHANKKIJA olla jokainen meistä AKT:n jäsenistä? Saisiko se tuttu työkaveri helpoiten kerrottua liiton hyödyistä ja annettua sen jäsenkaavakkeen tai ohjattua internettiin täyttämään sen sähköisesti? Voisiko tämä mahdollisesti tuntemattomampi luottamusmies olla niiden uusia jäseniä haalivien jäsenien tukipilari?

HEITÄNKIN HAASTEEN nyt jokaiselle meistä AKT:n jäsenistä: Pyritään jokainen hankkimaan vuoden 2024 loppuun mennessä vähintään yksi uusi jäsen. Näin ensi vuoden alun TES-neuvotteluissa olemme tuplasti vahvempi joukko ja yleissitovuus osaltamme on turvatumpi!

Mukavaa kevään jatkoa ja tulevaa kesää unohtamatta ansaittuja kesälomia!