YHTEISKUNNALLINEN ILMAPIIRI on kiristynyt. Se tekee samalla näkyväksi, mitkä arvot meille ovat tärkeitä.

Suomessa on voitu aina olla ylpeitä tasa-arvosta alkaen Euroopan ensimmäisenä naisille annetusta äänioikeudesta. Olemme yksi Pohjoismaisista demokraattisista oikeusvaltioista, joissa yhteiseen arvopohjaan kuuluu luottamus. Voimme lähtökohtaisesti luottaa niin toisiin ihmisiin kuin poliittisiin päättäjiin.

Vahvoihin pohjoismaisiin arvoihin kuuluu myös erilaisuuden kunnioitus ja sukupuolten yhdenvertaisuus. Suomessa voi kouluttautua ammattiin miten pitkälle tahansa suhteellisen tasavertaisista lähtökohdista. Sosiaaliturvalla huolehditaan jokaisesta. Tämä hyvinvointi ei ole rakentunut sattumalta, ammattiyhdistysliike on ollut siinä liikkeelle paneva voima.

NÄITÄ ARVOJA EI KANNATA HUKATA, eikä palata menneisyyteen – vaikka oikeistolaisin hallitus sitten 1930-luvun sitä tuntuu yrittävän.

Niin tasa-arvoon kuin äänioikeuteen on helppo liittää sananvapaus. Se ei tarkoita vapautta sanoa mitä tahansa, ei sen enempää maalittaa kuin käyttäytyä rasistisesti.

AMMATTIYHDISTYSLIIKKEESSÄ TEHDÄÄN TÖITÄ sen puolesta, että työntekijällä ja työllä on arvo. Jotta se saadaan näkyviin, pitää olla mahdollisuus osoittaa mielipiteitä yhdessä laajana ryhmänä. Tarvitaan mahdollisuus neuvotella työntekijöiden oikeuksista, kuten inhimillisistä työolosuhteista ja palkasta, jolla tulee toimeen.

Sillä maailmahan ei ole tasa-arvoinen. Yksittäinen työntekijä vastassaan yritys tai koko konserni eivät ole neuvottelukumppaneina samalla viivalla. Tästä syystä ammattiliiton rooli on koota jäsenet yhteen. Luottamusmiesjärjestelmä on syntynyt siksi, että työntekijöiden puolesta voi puhua turvallisesti, ilman pelkoa oman työn menettämisestä. Ammattiliiton yhteisvoima tarkoittaa, että päästään neuvottelemaan. Ja kun useat ammattiliitot vielä keräävät voimansa, saadaan yhteiskunnallista roolia vaikuttaa.

Hallitus yrittää nyt horjuttaa tätä tasapainoa. Se murentaa ensinnä omaa arvovaltaansa, kun ministerien käsitykset ihmisoikeuksista tai rasismista ovat epäselviä. Meille tärkeät arvot karkaavat tämän hallituksen käsistä. Ihmisen arvo maahanmuuttajana riippuu hallituksen silmissä hänen palkka- tai koulutustasostaan. Entä sitten, jos maahanmuuttaja onkin vammainen, eikä hän ansaitse riittävää kuukausipalkkaa? Hallitus käyttäytyy kuin se olisi työnantaja, joka ei kutsu työhaastatteluun niitä, joilla on väärä sukunimi. Hallitusohjelmassa on rakenteellista rasismia, sen muista työelämään liittyvistä heikennyksistä puhumattakaan.
Ihmisarvo on kuitenkin jakamaton. Rasismista on päästävä eroon.

MYÖS AMMATTILIITON SISÄLLÄ jokainen jäsen on taustastaan riippumatta yhtä arvokas. Työpaikalla tärkeää on työ, jota voivat tehdä erilaiset ihmiset riippumatta siitä, mitkä sukupuolielimet heillä on tai mikä on heidän taustansa. Kaikkein vähiten rasismia tulee sietää työpaikoilla.

Jos jotakin hallitus on saanut aikaan, se on kirkastanut monta asiaa, jotka ovat ammattiyhdistyksille tärkeitä. Tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja yhdenvertaisuus ovat perusarvoja. Ja ammattiyhdistystoiminta on tärkeämpää kuin koskaan.