Europarlamenttivaalit eivät olleet yleisömenestys uurnilla, mutta lopulta ne olivat todellinen jännitysnäytelmä. Jos gallupit ovat pitkään tehneet vaaleista liiankin ennalta arvattavia – tai jopa suunnanneet ihmisiä taktiseen äänestämiseen, tällä kertaa gallupeissa ja vaalituloksessa tapahtui rökäleyllätys. Se oli virkistävää. Äänestämällä pystyttiin tekemään ja näkemään muutos. Tulos kertoi, mitä mieltä oikeasti ollaan.

Li Andersson ja vasemmistoliitto olivat vaalien ehdottomia voittajia. Anderssonin jopa briljantti asiaosaaminen ja johdonmukainen linja niin työntekijöiden oikeuksien kuin ihmisoikeuksien puolesta sai paitsi arvostusta myös ääniä. Li Anderssonilla on mielipide ja hän kertoi sen.

Toinen voittaja, kokoomus sai kiitokset kannattajakunnaltaan, jonka tavoitteet ovat toteutuneet hallituksen politiikalla liiankin hyvin. Perussuomalaiset kokivat omien joukkojensa kirjaimellisesti äänettömän protestin. Vaaleissa ei protestoitu nyt EU:ta vastaan. Nyt osoitettiin iso pettymys hallituksessa toteutettuun työmarkkinapolitiikkaan ja perussuomalaiset jätettiin ilman ääniä. Puolue ei ole toiminut ja ollut sitä, mitä se ennen eduskuntavaaleja antoi ymmärtää. Sosialidemokraattinen puolue piti kaksi paikkaansa. Demareiden on ehdottomasti tehtävä jatkossa terävämpää politiikkaa.

AKT-lehti samoin kuin liitto on tietoisesti pyrkinyt puhumaan politiikan sijaan työmarkkinakysymyksistä. Lehdessä ei ole tähän mennessä otettu kantaa puoluepolitiikkaan. Koko viime vuosi on tarkasteltu nimenomaan hallitusohjelman vaikutuksia työntekijöiden asemaan.

Työmarkkinakysymykset ovat vuosikymmenet olleet järjestöjen välillä sovittavia asioita, työmarkkinapolitiikkaa. Orpo-Purran hallitus on kuitenkin muuttanut koko järjestelmää.

Hallitus on politisoinut työmarkkinakysymykset. Työntekijöiden asiat palkkatasoa myöten ovatkin yhtäkkiä puoluepolitiikkaa. Näin myös ammattiyhdistysliikkeen, muidenkin kuin AKT:n, on otettava kantaa poliittisiin ratkaisuihin.

Myös eurovaalien lopputulos on tärkeä. Alkaa yhä paremmin alkaa hahmottua, miten direktiivit todella vaikuttavat työntekijöiden asemaan. Työntekijöiden arjessa ja palkkapussissa näkyy, mitä tapahtuu direktiiveille alustatyöstä, palkka-avoimuudesta, yritysvastuusta ja minimipalkasta. Erityisen tärkeää on, mitä Ukrainaan liittyen päätetään ja äänestetään.

Elinkeinoelämä on saanut aikaan Orpo-Purran hallituksen kautta järistyksiä Suomen työelämän pelisäännöissä. Nyt se lobbaa samaa EU:ssa ja haluaa vaikuttaa siihen, että koko EU:n laajuiset työntekijöiden oikeudet pysyvät minimissä.

EU alkaa viimein tulla tutuksi. Se ei enää olekaan jonkun muun juttu. Se on tullut ikään kuin piirun verran lähemmäs jokaista duunaria, hyvässä ja pahassa.