Kun duunarit valmistautuvat työehtosopimusneuvotteluihin, ovat työnantajaleirin toimijat sekä useat poliitikot jo ennen sopimustavoitteiden asettamista ehtineet puhua yhteisvastuusta, palkkamaltista ja talvisodan hengestä. Keväisin tulosjulkistusten aikaan ei näitä puheita juuri kuule, eikä niitä sovi muistella. Silloin jaetaan osinkoja. Palkansaaja on tällä pelipöydällä lähinnä kuluerä. Mahdollisia veronalennuksia pidän huonona ratkaisuna tähän hätään.

KORONAVUOSINA MONI ALA sai siipeensä. Yrityksille osoitettiin tukia, jotta ne selviäisivät kriisistä. Enemmän ottivat kuitenkin takkiinsa työntekijät. Työttömyyskorvauksiin tuli lieviä helpotuksia, mutta se ei tuo menetettyä palkkaa, eläkettä tai hukattuja vuosia takaisin. Yrityksiä maassamme usein pelastetaan, mutta ihmisten on enimmäkseen joustettava ja sopeuduttava.

ENERGIAKRIISI ON SEURAAVA HAASTE, jonka kanssa painitaan. Energia-alan yritykset tarvitsevat tukea, mutta tekevät samalla kovaa tulosta. On tehty huonoja ja vielä huonompia päätöksiä. Saksan vihreä kupla puhkesi, kun julma hyökkäyssota sai EU:n tekemään päätöksiä Venäjän vastaisista pakotteista. Saksa olikin rakentanut vihreää siirtymää osin fossiiliselle venäläisenergialle. Monet muutkin EU-maat ovat takamatkalla energiakysymyksessä: hiiltä, kaasua ja öljyäkin palaa, ja paljon. Sähkön hintaan vaikuttaa EU-mekanismin kautta myös maakaasun hinta. Ei auta henkilöautojen muuttaminen sähköisiksi, jos energiatuotanto sakkaa omalla sarallaan. Eri asia on tietysti, millä rahalla duunari vanhan kotteronsa uusisi, jos ei ostovoimasta huolehdita.

Energian hinta vaikuttaa yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla. Hinnat nousevat ja rajusti. Asumisen kustannusten nousu ei edes näy meillä vielä. Asuntolainojen korot ovat jo kirimässä laukalle. Kovin hurja ennustaja ei tarvitse olla siinä, etteivät lämmittäminen tai remonttikustannukset tule halpenemaan lähiaikoina. Öljyn hinta oli tätä kirjoittaessa laskenut jo viime tammikuun tasolle, paitsi pumpulla. Ihmeitä odotellessa tankkaamme arvokasta lientä työkaluihimme ja siviilikuljettimiimme. Ruoka, tuo arkipäivän välttämättömyys kallistuu myös, koska energiaa kuluu joka vaiheessa matkalla alkutuotannosta lautaselle. Pelkona on, että syömme aina vain enemmän prosessoitua ja halvalla tuotettua roskaa nälän pitimiksi ja se kostautuu kansanterveydessä.

Kaikkea tätä on duunari katsellut ihmeissään jo useamman vuoden. Ja nyt kehotetaan vetämään vyötä kireämmälle. Kyllä kriisejä on hoidettu valtakunnan tasolla hyvin ja monet päätökset ovat mielestäni oikeita. Lasku vain tulee palkansaajalle monesta tuutista. Tähän pitää olla kykyä vastata.

Onneksi on myös toisenlaisia äänenpainoja. Talous voi elpyä, jos ihmisillä on uskoa huomiseen. Ostovoiman tukeminen on pienten ja suurempienkin yritysten tukemista järkevällä tavalla. Liittomme puheenjohtajan avaus työntekijöille kiky-kierroksella väliaikaisesti siirrettyjen maksujen palauttamisesta takaisin työnantajalle on oikea. Inflaation hipoessa kymmentä prosenttia on myös palkankorotusten oltava korkeammat kuin aiemmilla kierroksilla.

Mikäli yhtään osaan ääneen pohtia on melu kaamea, kun työntekijäjärjestöt nyt yrittävät turvata jäsenten ja heidän perheidensä toimeentuloa. Talvesta ei tule työmarkkinoille leuto. Hyiset markkinatalouden tuulet puhaltavat. Yhdessä kuitenkin takaamme sen, että kevätkin vielä koittaa.