Tuskailen tietokoneen ääressä, kuten niin monesti parin viime vuoden aikana. Yritän saada opiskeluun liittyvää tehtävää alulle. Se on takkuista, kuten aina. Tiedän, että tehtävän tekeminen helpottuu, kunhan pääsen vauhtiin, mutta alku on aina hankalaa. Mieltäni piristää aamulla saatu sähköposti eräältä opettajaltani. Viestissä kerrottiin, että olen läpäissyt hänen pitämänsä kurssin hyväksytysti ja ihan kelvollisella arvosanalla. Sillä yritän motivoida itseni jatkamaan tämän kevään muiden tehtävien tekemistä.

TOUKOKUUSSA saan kolmannen opiskeluvuoteni ammattikorkeakoulussa päätökseen. Opiskelen logistiikkatradenomiksi. Koulutus on tavoiteajaltaan 3,5-vuotinen, mutta omalla kohdallani opinnot jatkuvat todennäköisesti vielä vuoden ajan. Olen päätoimisen opiskelun ohella käynyt osa-aikaisesti töissä ja oman elämän, opintojen ja työn yhteensovittaminen vaatii jonkin verran suunnittelua.

Rahatilanteen heiketessä työ vetää aikatauluttamisessa usein voiton. Kalenterille on siis käyttöä ja suunnitelmistaan on tarvittaessa osattava joustaa. Liian tiukka suunnitelmien noudattaminen vain lisää stressiä, joten asiat on asetettava tärkeysjärjestykseen. Koulutehtävissä on tarkat palautusajat, niistä ei yleensä jousteta. Mikäli tehtävää ei ehdi palauttaa, voi joutua uusimaan koko kurssin.

TUSKAILUNI tietokoneen ääressä keskeytyy, kun puhelin soi. Ajojärjestelijä tarjoaa ensi viikolle keikkaa. Kaivaessani kalenteria esiin toivon hiljaa mielessäni voivani ottaa keikan vastaan, koska lompakko ja pankkitili huutavat tyhjyyttään. Keikka olisi Etelä-Ruotsiin. Maanantaiaamuna lähtö, keskiviikon ja torstain välisenä yönä takaisin. Käyn nopeasti läpi mitä koulutehtävien palautusaikoja osuu kyseiselle ajanjaksolle tai sen välittömään läheisyyteen. Arvioin ehdinkö tehdä tehtävät ennen Ruotsiin lähtöä ja muistan heikon rahatilanteeni. Kuulen itseni vastaavan ajojärjestelijälle keikkatarjoukseen myöntävästi ja raivaan kalenteriin tilaa.

Päätettyäni puhelun olen ristiriitaisissa tunnelmissa. Toisaalta olen erittäin tyytyväinen, että töitä tarjotaan ja on mahdollisuus ansaita rahaa. Toisaalta irvistän, kun ajattelen mitä kaikkea täytyy ehtiä tekemään ennen maanantaiaamun ajoon lähtöä. Alan myös välittömästi laskea kuinka aikaisin maanantaina minun pitää lähteä Kouvolasta puoliperäyhdistelmällä kohti Naantalin satamaa, jotta ehdin lauttaan ja totean, että on paras käydä kytkemässä perävaunu autoon kiinni jo sunnuntaina. Varmistan ajojärjestelijältä, että auto on sunnuntaina Kouvolassa, jotta suunnitelmani onnistuu.

JÄNNITYS alkaa hiipiä vatsan pohjalle. Olen ajanut raskaankaluston ajoneuvoja työkseni vuodesta 1999 lähtien ja opettanut niillä ajamista muille vuodesta 2003, mutta en ole ikinä ajanut raskasta kalustoa Suomen rajojen ulkopuolella. Otin tämän keikan vastaan myös siksi, että oppisin uutta. Tästä voi olla hyötyä opinnoissani ja ehkä tulevaisuuden työssänikin.

Moni on kysynyt mikä minusta sitten tulee, kun valmistun logistiikkatradenomiksi. Ei aavistustakaan! Ehkä jatkan autonkuljettajana tai liikenneopettajana. Tai hakeudun esimiestehtäviin. Tai pakkaan tavarat ja muutan kauas sivistyksestä keskelle korpea pieneen kelomökkiin. Sen näkee sitten... Nyt toteutan unelmaani opiskelemalla, koska oppi ei ojaan kaada ja hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty. Ota unelmat esiin ja ala toteuttaa niitä!