TALOUTTA ON VAIKEA ENNUSTAA. Talouden kehitys on melkein kaiken tekemisen suunnittelun pohjana, jolloin tarvitaan valistunut arvaus talouden suunnasta ja vauhdista. Monet taloutta ennustavat ”tietäjät” käyttävät erilaisia ennusmerkkejä hyväkseen, mutta näihin tukeutuminen edellyttää, että vanhat merkit pitävät paikkansa. Näin nykymenossa ei aina ole. Maailma muuttuu. Vanhoja viisauksia menee kumoon sitä mukaa kun ennusteet menevät pieleen. Ja kai niiden pitäisikin mennä pieleen. Kukaan ei menettäisi rahojaan eikä kukaan tekisi ylivoittoja, jos talous olisi täysin ennustettavissa.

Muutamat aikaisemmin talouden käänteitä ennakoineet signaalit eivät enää toimi. Yksi tällainen on työttömyyden kasvu. Olemme saaneet todistaa, että vaikka työttömyys kasvaa, niin työllisyys kasvaa samaan aikaan. Yleensä näiden yhtäaikainen kasvu tapahtuu nousukauden alussa, mutta on nopeasti ohimenevä ilmiö. Toisin on nyt, sillä talous kasvaa hitaasti ja samalla sekä työllisten että työttömien määrä kasvaa.

Osaselitys löytyy maahanmuutosta, joka ei ole aiempina vuosina ollut selittävä tekijä sen vähäisyyden vuoksi. Nettomaahanmuuttoluvut (35 000 + 60 000 ukrainalaista) ovat olleet ennätysmäisen suuret viime ja tänä vuonna. Työperäinen maahanmuutto nostaa työllisyyttä, mutta osalla tulijoista ei ole työpaikkaa saapuessaan, joten heitä hakeutuu myös työttömiksi työnhakijoiksi. Toisaalta maahanmuutto on vain osaselitys. Yhä suurempi joukko aiemmin työvoimaan kuulumattomia (opiskelijat, eläkeläiset, kotiäidit) on siirtynyt työmarkkinoille huutavassa työvoimapulassa samalla kun suuria ikäluokkia siirtyy eläkkeelle, mikä laskennallisesti jo nostaa työllisten suhteellista osuutta työikäisistä.

TOINEN LAMAA ENTEILEVÄ ILMIÖ on rakentamisen pysähtyminen. Perinteisesti rakennusalan taantuma on ennustanut koko talouden notkahdusta. Rakennusalaa rasittaa nyt etenkin tarvikkeiden ja materiaalien kustannusten nousu samalla kun korot ovat nousseet voimakkaasti verrattuna koko viime vuosikymmenen tasoon. Myöskään asuntokauppa ei ole käynyt yhtä kiivaana kuin vielä pari vuotta sitten. Vielä ei kuitenkaan ole näkyvissä merkkejä taantuman laajentumisesta muille aloille ja helpottavasti myös inflaatio ja sitä myötä korot ovat asettumaan päin.

Kolmas talouskäännettä ennustava mittari on ostovoiman heikkeneminen. Palkat ovat nousseet keskimäärin vähemmän kuin hinnat. Yksityinen kulutuskysyntä määrittää yli puolet kokonaistuotannon (BKT) arvosta. Kulutuksen volyymi on todellakin vähentynyt hintojen nousun myötä, mutta rahassa mitattuna kulutus on kasvanut parin prosentin verran.

ANSIOTULOVEROJEN KERTYMÄ on tammi-heinäkuussa kasvanut jopa viisi prosenttia verrattuna vastaavaan jaksoon viime vuonna. Yleisen linjan mukaiset palkankorotukset ovat verotulojen kasvuprosenttia pienemmät eikä verotus ole kiristynyt, sillä progressiota on pidetty kurissa ansiotuloveroasteikon inflaatiotarkistuksilla. Myöskään työllisyyden paraneminen ei verokertymän kasvua selitä, sillä työllisyys ei niin merkittävästi ole kasvanut.

Verokertymän kasvulle löytyy selitys. Nimittäin eläkkeet ja etuudet, joista myös maksetaan ansiotuloveroa, nousivat vuoden alusta indeksikorotusten myötä noin 8 prosentilla kuluttajahintojen nousuvauhtia seuraten. Palkansaajien reaalinen ostovoima sen sijaan heikkeni, mutta lohdutuksena olkoon se, että eläkkeitä ja etuuksia verotetaan ankarammin kuin työtuloja muutoinkin, mutta myös verotuksen progressio taisi napsasta suhteellisesti enemmän heidän tulojaan kuin palkansaajaien. Inflaatiotarkistus veroasteikkoihin tehtiin nimittäin 3,5 prosentin inflaatio-olettaman mukaan.

Tässä se nähdään, kuinka vaikeaa talouden ennustaminen on monipuolisiakin havaintoja tekemällä. Ennustamisenkin kiehtovuus on epävarmuudessa. Yllätyksetön elämä on aika tylsää.