Taloustutkimus julkaisi vuodenvaihteessa kyselytutkimuksen, joka kertoo kansalaisten valveutuneisuudesta ja viisaudesta tunnistaa yhteiskuntaamme uhkaavia tekijöitä. Kansalaiskyselyn mukaan ihmisten eriarvoistuminen huolestuttaa suomalaisia kaikkein eniten. Yli 40 % kyselyyn vastanneista ilmoittaa olevansa huolissaan eriarvoistumisesta ja tuloerojen kasvusta. Lähes yhtä huolissaan (39 %) ollaan nuorten syrjäytymisestä ja nuorisotyöttömyydestä. Nämä ongelmat myöskin kietoutuvat toinen toisiinsa.

KUN TUTKIMUS JULKAISTIIN, monet kiirehtivät torjumaan viestiä. Tuli tarve osoittaa, että huoli on turha, koska tuloerot ovat pohjoismaisella tasolla, eli maailman mittakaavassa pienet. Mutta ovatko nämä kansalaisten suurimmat huolenaiheet oikeasti sekä perusteltuja että vakavasti otettavia? Kyllä ovat. Ja jos ongelmiin ei tartuta, niistä muodostuu yhteiskunnallinen uhka.

On totta, että meillä ja muissa pohjoismaissa tuloerot ovat maailman pienimmät, mutta tasovertailu on vain yksi näkökulma asiaan. Toinen, vieläkin tärkeämpi näkökulma on yli ajan tehtävä vertailu: mihin suuntaan kehitys kulkee. Tuloerot ovat kasvaneet useimmissa Euroopan maissa 80-luvulta lähtien. Suomi on yksi niistä Länsi-Euroopan maista, joissa tuloerot ovat kasvaneet kaikkein eniten. Ylimmän tuloluokan tulot ovat kasvaneet moninkertaisesti alempiin tuloluokkiin verrattuna.

NUORISOTYÖTTÖMYYDESTÄ ei tarvitse edes väitellä, se on liian suuri niin meillä kuin muualla Euroopassa. Kiistatta nuorisotyöttömyys ja syrjäytyminen tuottavat eriarvoistumista. Jos nuori ei pääse työelämään, hänellä on suuri riski menettää toivonsa ja syrjäytyä. Syrjäytyneiden ohjaaminen takaisin työvoimaan tai koulutukseen on hyvin vaikeaa.

Taloustaantumissa ihmisten keskinäinen huolenpito ja yhteisvastuu vahvistuvat – kuten on nähty Suomen historiassa monesti aiemminkin. Onneksi ihminen ei ole tässä suhteessa turmeltunut, vaan osoittaa hädässä epäitsekkyytensä ja humaanimman puolen itsestään. Toki tämä olisi tarpeellista myös talouden hyvinä aikoina.

LAMAN SEURAUKSENA tuloerot yleensä kaventuvat. Tämä johtuu siitä, että tuloerojen vertailumittana käytetään mediaanituloa (tulojen mukaan järjestetyn väestön keskimmäisen henkilön tulo), joka talouslamassa madaltuu. Pienituloisimpien ja suurituloisimpien tulo lähenee mediaania. Erityisesti pääomatulojen putoaminen tuottaa tasaisemman tulonjaon, kun myyntivoitot, osingot ja vuokratulot pienenevät talouden aktiviteetin hiipuessa. Tämä on talouden normaalia kiertokulkua.

Koronan aiheuttamassa taantumassa yksi seikka poikkeaa kuitenkin aiemmista: tuloerot eivät juurikaan tasoittuneet. Koronakriisissä elvytystä tehtiin niin suurella volyymilla, että sillä saatettiin jopa kasvattaa tuloeroja merkittävästi. Elvyttävän raha- ja finanssipolitiikan myötätuulessa osakekurssit ovat kivunneet korkeuksiin ja samoin ykkös-, kakkos- ja sijoitusasuntojen hinnat ovat kihahtaneet matalien korkojen buustaamina. Mutta nämäkin pikavoitot ja omistukset jakautuvat hyvin epätasaisesti väestössä.

ONGELMA on se, että tuloryhmien välillä ei ole liikkuvuutta: pienituloisesta ei tule suurituloista eikä suurituloisesta pienituloista vuosien vaihtuessa. Tutkijat pitävät tätä epäterveenä taloudelle ja ongelmallisena yhteiskunnan yhtenäisyyden kannalta. Tällainen pysyvä jako on omiaan tuottamaan sellaisen kehityskulun, jota yllä mainitun kyselytutkimuksen mukaan ihmiset pitävät huolestuttavana. Vuosikymmeniä jatkunut tuloerojen kasvu tuottaa vielä suuremman ongelman: varallisuuserot kärjistyvät.

Luonnonlaki tämä ei ole. Jos ilmastonmuutosta pystytään torjumaan, niin kyllä pystytään eriarvoistumistakin.