Kuten tiedämme, maailman talous elää ja hengittää samaan tahtiin, vaikkakin jokaisen kansantalouden oman tilanteen tasolta ja tilanteesta. Globalisaatio ja digitalisaatio mahdollistavat reaaliaikaiset reaktiot pörsseissä ympäri maailman ja muussa talouden pöhinässä. Koko maailma seuraa haukkana mitä maailman suurimmassa kansantaloudessa USA:ssa milloinkin tapahtuu. Haluttiin tai ei, jenkkitalouden vaikutukset kantautuvat kaikkialle muuallekin.

Alkuvuoden yllätys oli se, että vienti Yhdysvaltoihin kasvoi valtavasti voimaan astuvia tulleja vielä väistelleen. Vientisysäyksen vaikutus on negatiivinen sikäläiseen BKT:hen, sillä ulkomaankaupan netto oli vahvasti negatiivinen. Tämä juuri on herra Trumpin ahdistuksen aihe ja ärsytti asettamaan yhä korkeampia tuontitulleja hyödykkeille. Hänen politiikkansa ydin onkin kääntää kauppatase positiiviseksi heidän näkökulmastaan eli USA veisi enemmän kuin itse ostaa muista maista.

Eikä presidentti odottele, vaan lähtee kärsimättömän nopeasti tekemään toimia tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Tähtäimessä on myös hankkia kaikki omaan tuotantotoimintaan tarvittava raaka-aine ja mineraalit itselle, vaikkapa liittämällä eri valtioiden osia maahansa tai tekemällä hyviä diilejä sotaa käyvien maiden kanssa vastalahjana rauhanvälittämisestä.

Näinhän se menee pahvisella pelilaudalla kirjoituspöydällä. Mutta miten tämä onnistuu käytännössä, kun vastassa on muita maita, jotka myös tähtäävät omaan menestykseensä maailmanmarkkinoilla ja kansakuntansa hyvinvointiin?

Presidentti Trumpilla on tosiaan vaalilupaukset lunastettavana. Hänen ääntenkosiskelunsa hiveli kotitalouksien toiveita paremmasta elintasosta, jonka lähtökohtana ovat matalammat hyödykehinnat ja korkea työllisyys. Tämä tehdään karsimalla turhia julkisia menoja, ajamalla vierasmaalainen työvoima ulos maasta, asettamalla ulkomaankaupalle tuontitullit, luopumalla tuotantotoimintaa rajoittavasta sääntelystä ja houkuttelemalla investointeja ja tuotantoa omalle maaperälle.

Lääkkeet kääntyvät myrkyksi, kun annostus kasvaa. Korkeat tuontitullit nostavat hintoja. Ne toimivat kuten arvonlisävero, tuotteiden hintoja korottavana läpilaskutuseränä, jonka kuluttaja maksaa. Tullit vaikuttavat myös kotimaisen tuotannon hintoihin, jos raaka-aineet tai välituotteet ovat tuontitavaraa. Koska USA:n tuonti on ollut jo vuosikausia huomattavasti vientiä suurempaa – kauppataseen alijäämä siis – kuluttajat ja yritykset ovat edelleenkin vielä pitkään riippuvaisia tuontitavaroista, sillä tuontia korvaavan tuotannon aikaansaaminen vie aikaa. Sen näemme itäisestä naapuristamme, jossa länsimaista tuotantoa ei ole vuosikymmenienkään aikana pystytty paikkaamaan omalla tuotannolla.

Mitä sanoo valtioiden rajoista piittaamattomat ja riippumattomat markkinavoimat? Tuontitulleilla uhkailu ei ole paljoakaan pörssejä hetkauttanut. Mahtikäskyt eivät pure markkinavoimiin. Pääomavirtaus on USA:sta Euroopan pörsseihin. Kun epäluottamus maailman suurimpaan talouteen kasvaa, pääomat hakeutuvat ennustettavampaan ja vakaampaan toimintaympäristöön.

Epäluottamus tulee heijastumaan USA:n valuutan arvon laskuna ja valtion lainarahan kallistumisena, sillä sijoittajat vaativat korkeampia korkoja lainaamalleen rahalle kompensoidakseen kohonneen riskin. Heikko valuutta puolestaan toimii kuten tullimaksu, nostaa tuontitavaroiden hintoja ja talouden inflaatioriskiä. Keskuspankin tehtävänä on inflaation torjunta ohjauskorkoa nostamalla, koska näin hillitään kysyntää kotitalouksien ja yritysten korkomenoja nostamalla. Koronnosto siten jäähdyttää talouskasvua ja lisää työttömyyttä.

Korkealta ja kovaa pelaaminen ei ehkä tuotakaan tavoiteltua mahtia maailmassa, vaan uhkaa kääntyä itseään vastaan. Vallan makea siirappi on tahmeaa.