Kun ihmisestä robotti tehtiin
ALOITTAESSANI TYÖURAANI noin 35 vuotta sitten rekkakuskin työtä mainostettiin ammatiksi, jossa voisi olla oman työnsä herra. Työ olisi itsenäistä, ratkaisuja pääsi ja joutui itse pohtimaan. Ala veikin mukanaan. Vapaus tuntuikin mukavalta, pian kuvioihin tuli ajopiirturin käyttöpakko.
Ajopiirturi nähtiin alalla eräänlaisena uhkakuvana. Paremmin se nähtiin isäntiä eikä niinkään poliiseja hyödyntävänä tekijänä. Työaikojen valvonta oli aika heikkoa ja puutteellista, eikä silloin tarvinnut pelätä kuin liikkuvaa poliisia. Paikallispoliiseja asia ei kiinnostanut eikä heillä siihen ammattitaitoa ollutkaan.
Nopeassa tahdissa alkoi kuitenkin mobilisaation kehittyminen. Rekkoihin tuli ensin arp-puhelimia. Sen jälkeen vauhti on ollut päätä huimaavaa, on gsm, sähköposti, viestit ja monet muut pikaviestisovellukset.
Ajopiirturin kiekot ovat nykyään katoavaa kansanperinnettä, tilalle ovat tulleet digikortit ja muut etävalvontasovellukset. Nykyään auton omistaja saa suoraan autosta tietoja, mikä on nopeus, montako sekuntia auto on käynyt tyhjäkäyntiä, onko turvavyö auki vai kiinni. Jopa voimakkaat kiihdytykset ja jarrutukset ovat omistajilla tiedossa ennen kuin nostat jalan pois jarrupolkimelta.
Paikantimet kertovat metrin tarkkuudella, missä auto milloinkin on ja mitä siellä tapahtuu. Aikalailla työ on muuttunut ajoista, jolloin aloitin niin sanotun vapaan ja oman työn herrana. Digikorttiaikana työ menee vaan aina hullummaksi ja hullummaksi. Elämä auton hytissä on alkanut mennä minuuttien laskemiseen. Tarkkaan täytyy miettiä, koska liikautat autoa ensimmäisen kerran, jotta saisit päivän työt tehtyä rikkomatta työ- ja lepoaikalakia.
TYÖT JA AJOT ON TARKKAAN SUUNNITELTU ja jos muutoksia päivän aikana tulee niin se aiheuttaa harmaita hiuksia kuljettajan päässä. Digikortti ei tunne tilannetta, jossa tavara, jota menet lastaamaan, ei ole valmis ja joudut odottamaan sen valmistumista. Eikä se ymmärrä sitäkään, että tie voi olla poikki kolarin takia, tai tie- ja keliolosuhteet ovat muuttuneet hankaliksi.
Tarkkaan täytyy miettiä, koska liikautat autoa ensimmäisen kerran, jotta saisit päivän työt tehtyä rikkomatta työ- ja lepoaikalakia.
Varsinkin nykypäivänä teiden kunto on muuttunut ala arvoiseksi, puhumattakaan talvikunnossapidosta, jota ei tunnu monin paikoin olevan ollenkaan. Rekkojen mitat ja massat ovat kasvaneet järkyttävästi viimeisten vuosien aikana, 34,5-metrisellä yhdistelmällä ei enää tauolle mennäkään aivan jokaiseen Esson baariin. Isojen valtateiden varrella ennen olleet parkkipaikat on poistettu käytöstä tai ainakin niihin on tullut lisäkilpi: ei talvikunnossapitoa. Missä isojen autojen kuljettajat pitävät sitten lain vaatimaa taukoa, eivät missään?
Digikorttikin määrää asian niin, että ensin on pidettävä 15 minuutin tauko ja sitten 30min. Tai koko tauko kerralla 45min. Jos pidät pätkissä, niin kyseessä on ainoa ala, jossa jälkkärikahvit tulee ennen lounasta.
Ajoaikaylityksestä olet vastuussa 28 vrk taaksepäin, mikä on nousemassa 56 vuorokauteen. Hullua, sanon minä. Paikallispoliisi kun laittaa kortin lukijaansa, niin se kertoo heti, mikä virhe ja milloin se on tapahtunut, tuleepa sieltä heti laskelmakin päiväsakkojen määrästä. On selittämistä poliisille, että silloin 3 viikkoa sitten meni rengas ja ylitys johtuu siitä. Sakkoja on kaupattu jopa kymmenen minuutin ylityksistä. Tuntuu välillä, että lakia valvovilta virkamiehiltä on maalaisjärki kadonnut täysin.