Iso joukko linja-autoyrityksiä kamppailee kuljettajapulan kanssa ihan julkisesti. Yksi lupaa koulutusta ja työpaikan sadalle. Toinen tarjoaa rahallista bonusta onnistuneesta kuljettajarekrytoinnista. Moni muukin yritys painii saman ongelman edessä (SSS 28.7.2022).

PÄIVITTÄISET sekä keskustelut että viestit kollegoilta antavat vastauksen siihen, miksi linja-autonkuljettajan työ ei kiinnosta. Kritiikin pääkohde on siinä, miten päivittäiset ajo-ohjelmat on laadittu ajatellen ruokailumahdollisuutta työpäivän yhteydessä sekä siinä, miten työpäivät on sijoiteltu kahden viikon työperiodiin. Työ on vuorotyötä – sen me kaikki ymmärrämme. Mikäli työvuorosuunnitteluun ei käytetä riittävästi aikaa, voidaan työvuorojakso edelleen laatia sekä työehtosopimusta että EU:n ajo- ja lepoaika-asetusta noudattaen siten, että kuljettajalla ei ole paljoa muuta sosiaalista elämää. Vaihdetaan vuorokausirytmiä illasta aamuun minimilepoaikoja noudattaen, eli ensin esim. kuusi iltavuoroa peräkkäin, sitten lyhennetty viikkolepo (24 h) ja kolme −neljä aikaista aamuvuoroa perään. Työpäivän pituushan voi lähi- ja paikallisliikenteessä nyt olla 11,5 tuntia, kaukoliikenteessä 14 h ja tilausajossa jopa 15 h. Suunnittelussa käytetään apuna tietokoneohjelmaa, joka osaa laskea vain, että minimilevot toteutuvat ja että 80 tuntia tulee jaksossa mahdollisimman tarkasti täyteen. Kone ei ymmärrä sitä, että suunniteltua jaksoa loppukädessä kuitenkin tekee IHMINEN. Hän, jolla on muutakin elämää (vielä) kuin työnsä – jollain jopa perhettäkin.

PEILIIN KATSOMISEN PAIKKA on sekä työvoimapulasta kärsivillä yrityksillä että heidän työnantajaliitollaan. Viime TES-kierroksella heidän unelmanaan oli mm. purkaa järjestely, jolla kuljettajalle on minimissään taattu neljän viikon välein ainakin yksi vapaa viikonvaihde (la-su). Tämähän olisi toteutuessaan merkinnyt kouluikäisiä lapsia omaavalle kuljettajalle melkoista perhe-elämähelvettiä, kun hänen oma lomansa olisi sijoitettu touko- tai syyskuuhun ja muut kesän viikonloput vietettäisiin sitten työssä. Tämä ei onneksi toteutunut – silti työnantajataho julkisesti ihmettelee, miksi ala ei kiinnosta! Heidän ilmoituksensa mukaan yritysten hallinnolliset kulut lisääntyisivät huimasti, jos työhyvinvointiin satsattaisiin. Laskelmissa ei ole huomioitu lainkaan syntymättä jääneistä sairaslomapäivistä säästyviä euroja, jos suunnittelua parannetaan.

Myös voimassa oleva linja-autohenkilökunnan työehtosopimus voi näköjään yllättää yrityksen (Aamulehti 11.8.2022). Jo yli kaksi ja puoli vuotta sitten voimaan tullut linja-autohenkilökunnan yleissitova työehtosopimus laski lähi- ja paikallisliikenteen kuljettajien työhönsidonnaisuusaikaa 12 tunnista 11,5 tuntiin alkaen 1.1.2022. Molemmat kolumnissani viitatut julkiset lausunnot kertovat valitettavasti totuuden vain lausuntojen antajien totaalisesta kuljettajien arkielämän realiteettien ymmärtämättömyydestä, sillä meitä linja-autonkuljettajia ei työvoimapula yllätä mitenkään.

Parasta työhyvinvointia on työvuorolistan hyvään suunnitteluun panostaminen. Siitä ei kannata tinkiä. Se auttaa kuljettajia paremmin jaksamaan työssään ja ratkaisee myös tulevaisuuden kuljettajapulan siihen panostavien yritysten hyväksi.