AKT:N TYÖEHTOSOPIMUSNEUVOTTELUISSA ollaan nyt tilanteessa, jossa kierrokset kasvavat. Ammattiliitto tekee tällaisessa tilanteessa sitä, mikä sen työssä on olennaista. Työntekijöille neuvotellaan sellaista palkkaa, jolla tullaan toimeen.

Olennaisia ovat myös työehdot. Niillä ratkaistaan monta asiaa arkipäivässä. Esimerkiksi se, miten usein linja-autonkuljettaja saa pitää tauon eli suomeksi – miten usein hän pääsee vessaan. Onko työelämä inhimillistä? Tämän luulisi kiinnostavan myös työnantajaa. Kun ikäluokat vanhenevat nyt rysäyksellä, kuljettajapula tuskin helpottaa.

Ihmiset ja vuorosanat neuvotteluissa alkavat tulla tutuksi. Neuvottelu, kuten riitelykin vaatii taitoa. Sitä, ettei toinen osapuoli neuvottele ollenkaan, kutsutaan mykkäkouluksi. Sitä, että vain toinen saisi päättää, kutsutaan sanelupolitiikaksi.

Vertailuja suomalaisista työmarkkinoista tehdään niin Saksaan kuin Ruotsiin. AKT, kuten muutkin SAK:n liitot ovat ottaneet tavoitteekseen Saksan teollisuuden neuvottelutuloksen. Numero kahdeksan eli siellä kahdelle vuodelle prosentteina neuvoteltu korotustaso hahmottaa, mistä puhutaan. Helposti unohdetaan, että tähän liittyi vielä 3000 euron veroton korvaus.

Työnantajapuoli yrittää maalata seinille pelkoa Suomen kilpailukyvyn murentumisesta. Mutta mikäli Saksan tasoa ei ylitetä, kilpailukyky ei horju. Juuri Saksalla on muutenkin todella tekemistä omassa kilpailukyvyssään. Viime vuosi paljasti, miten vahvasti se oli perustunut halpaan venäläiseen energiaan.

Suomi on kokenut oman sähkökriisinsä. Yllättäen nopeasti sekin on alkanut näyttää tilapäiseltä markkinahäiriöltä. Olkiluoto 3:n energia samoin kuin isot investoinnit uusiutuvaan tuuli- ja aurinkoenergiaan näyttävätkin tuovan Suomeen jatkossa vauhtia. Muutenkin uutiset tammikuun puolivälin jälkeen ovat näyttäneet yllättävän hyviltä. Vaikkei ylenpalttiseen iloon ole syytä, niin kauan kuin Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa jatkuu.

Entä rakas naapurimme Ruotsi, jossa kuulemma osataan neuvotella palkoistakin? Ehkä näin. Mutta naapureillammekaan ei ole kaikkia niitä työmarkkinamekanismeja, mitä meillä on. Esimerkiksi lomautusjärjestelmä puuttuu kokonaan. Jos työ vähenee, vain kilometritehdas kutsuu.

Meidän on Suomessa neuvoteltava omilla ehdoilla ja vahvuuksilla. Ilman kunnon korotuksia reaaliansiot nykyisessä inflaatiotilanteessa pienenevät. Palkankorotuksia tarvitaan, että ylipäätään selvitään.

AKT:N VAHVUUS OVAT SEN JÄSENET, jotka tekevät töitä esimerkiksi satamissa ja maanteillä säällä kuin säällä. Jos se työ katkeaa, huomataan, miten pyörät lakkaavat pyörimästä yhteiskunnassa muuallakin. Se työ merkitsee, että yhteiskunnan vaa´ankieleksi muodostuneen vientiteollisuuden vienti vetää ja teollisuus saa raaka-aineensa. Työtaistelutoimiin ei kuitenkaan ryhdytä huvin vuoksi, vaan pakosta, mikäli neuvottelut eivät ole tuoneet tulosta, eikä molempia osapuolia ole kuultu.