Eurooppalaisen kuljetustyöntekijöiden federaatio ETF:n kongressi järjestetään toukokuun lopussa Budapestissa. Pohjoismaisista kuljetusliitoista kongressiin on ilmoittautunut noin sata edustajaa, joista lähes kaikki osallistuvat tapahtumaan paikan päällä. Valmistautuminen kongressiin on täydessä vauhdissa, ja odotan innolla mahdollisuutta tavata kollegoita kasvotusten. Vihdoin on taas aikaa keskustella rauhassa, tavata uusia ihmisiä ja luoda suhteita yli liitto- ja maarajojen. Samalla tunnelma on maailmanpoliittisen tilanteen takia hyvin ristiriitainen.

KUN UNKARIN VALINTA kongressin isäntämaaksi ilmoitettiin, herätti ETF:n valinta kummastusta. Liittojen toiminta on Unkarissa hankalaa, ja lainsäädännöllä on heikennetty mm. seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. Ihmeteltiin, miksi ETF haluaa kokoontua juuri Unkarissa, kun Euroopassa löytyisi lukuisia liittojen kannalta parempiakin isäntämaita.

ETF haluaa valinnallaan osoittaa kuitenkin tukensa unkarilaisille kollegoille ja koko kansalaisyhteiskunnalle. Kokoontumalla Budapestissa osoitamme, ettemme ole hylänneet kollegoitamme ja tuomitsemme julkisesti yhdessä kaikki ihmisoikeusloukkaukset. Yhteistyötä tehdään oppositiovoimien kanssa ja paikallisia liittoja tukien.

SUURIN MURHE ei kuitenkaan ole kongressin Isäntämaa Unkari, vaikka vakava onkin. Euroopassa soditaan. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on järkyttävä, surullinen ja kaikin tavoin tuomittava teko. Itärajan lähellä Lappeenrannassa kasvaneena ja ikäni mummoni evakkotarinoita kuunnelleena, en löydä sanoja järkytykseni kuvaamiseksi. Ehkä epäuskoinen on kuvaavin sana. Sodasta kantautuvat hirmuteot ovat yli kaiken ymmärrykseni.

ETF:n jäsenliitoissa on niin ukrainalaisia kuin venäläisiäkin liittoja. Muun muassa Venäjän rautatietyöntekijöiden liiton aloite venäjän kielen ja ”Neuvostoliiton jälkeisen”-alueen kulttuurin huomioimisesta ETF:ssä näyttäytyy sodan alkamisen jälkeen uudessa valossa. En tiedä, kuinka aloite kongressissa käsittellään, mutta keskustelu voi olla repivä.

Edellisessä ETF:n hallituksen kokouksessa etäkokouksen chat-toiminto jouduttiin sulkemaan, koska keskustelu muuttui asiattomaksi. Toivon, että tältä vältytään Budapestissa. En uskoa kollegoiden välisen riitelyn tuovan mukanaan rauhaa. Samalla olen kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että sota on myös kongressissa tuomittava kaikkein painavimmin sanamuodoin.

KAIKEN SURUN JA EPÄTOIVON keskellä olen seurannut ylpeydellä Suomen selkeää toimintaa sodan syttymisen jälkeen. Olen asunut Ruotsissa reilut neljä vuotta, ja tuntuu että yleinen suhtautuminen Suomeen on tehnyt lähiviikkoina täyskäännöksen. Poissa on vähättely ja iänikuiset puukko- ja viinavitsit. Vihdoin tuntuu, että suomalaiset nähdään sinä määrätietoisena ja kylmäpäisenä kansana, johon minä olen aina tuntenut ylpeydellä kuuluvani.