Materiaalisesti vauraiden maiden pahin pula-aika on luottamuspula. On helppo luetella luottamuspula-ajan tunnusmerkkejä. Pula-aikaa on se, jolloin kaikki ihmisten väliset sopimukset joudutaan tekemään kirjallisesti viitenä kappaleena. Vähänkään merkittävämmät diilit taputellaan osapuolten juristiarmeijoiden voimainkoetuksena tiiliskiven paksuisella sopimuspinkalla.

IKÄVÄÄ HUOMATA, että pula-aika on tulossa myös Suomeen. Käsillämme on isoja asioita, joissa on kysymys viime kädessä luottamuksesta. Ulkoisen turvallisuutemme varmistamiseksi haemme Nato-jäsenyyttä. Tämän rinnalla pienempi – mutta taloutemme ja sisäisen yhteiskuntarauhan kannalta keskeinen – asia on työmarkkinoilla vallitsevat kiistat ja epäluottamus.

Olemme maailman onnellisin kansa, ja keskeinen onnellisuuteemme vaikuttava tekijä on vahva luottamus kanssaihmisiin, instituutioihin ja hallintoon. Urakat voidaan sopia kättä päälle -sopimuksilla. Sanomisiin voi luottaa, ja sana pitää. Eikä meidän tarvitse lahjoa viranomaisia saadaksemme palvelua. Suomalainen tietää myös, että luottamuksen voi menettää vain kerran.

AMERIKASTA on ilkeämielisesti sanottu, että kansakunta on siirtynyt barbariasta dekadenssiin kulkematta siinä välissä sivistyksen kautta (quoteinvestigator.com). Barbarismilla tarkoitetaan alkukantaisuutta ja sivistymättömyyttä, dekadenssilla puolestaan kulttuurin rappiota ja turmelusta. Turmeltuneisuus on yhteisön ja yksilön moraalin rappiota. Ei ole enää moraalisääntöjä tai mitään yhteistä eettistä säännöstöä – jokainen luo ne omista tarpeistaan ja tilanteestaan käsin opportunistisesti etuaan tavoitellen.

USA:ta ja Suomea ei voi tietenkään suoraan verrata toisiinsa, onhan Suomi paljon pienempi ja yhtenäisempi kansakunta kuin USA. Mutta globaalissa ympäristössä myös luottamuspula leviää maasta toiseen tai sitten se on vääjäämätön lainalaisuus, kun uskontoihin pohjaavien eettisten perusarvojen voima alkaa pettää. Nyt jumalankin on maksettava käteisellä, eikä häneenkään enää luoteta kuten ennen: ”In God we trust, others pay cash!”. Jumala on nukahtanut tai on vuorotteluvapaalla (Hector, 2003).

MISTÄ MUUSTA kuin luottamuspulasta kertoo se, että yhä useampi ottaa yksityisen terveysvakuutuksen? Emme siis luota julkiseen terveydenhuoltoon. Tai kun haluamme ostaa tai myydä asunnon, maksamme välittäjälle siitä, että hän kantaa kauppakumppanin luottamusriskin. Työntekijöitä palkataan mieluusti vuokrafirman kautta, jotta virherekryiltä voidaan välttyä. Ja pahinta on, että myös poliisi-instituutio on Aarnion tapauksen myötä menettänyt uskottavuuttaan.
Evoluutiossa yhteistyö on ollut eloonjäämisen ehto. Luonnonvoimat ja ravintoketjut ovat yhteisvoimin helpommin hallittavissa kuin yksin. Nyt tuntuu, että todellisuus muuttuu nopeammin kuin ihminen. Sinänsä mahdoton ajatus ihmisen yliherruudessa, mutta voi olla, että teknologinen kehityskulku vie meitä, emmekä me sitä. Ulkopuolisuus uhkaa yksilöitä eri tavoin digi- ja some-ympäristöissä.

MAAILMA MUUTTUU yhä kiivaammassa tahdissa. Työmarkkinarauhan saavuttamiseksi meidän ei kannata ajaa kriisin partaalle löytääksemme yhtenäisyyden. Pienen kansakunnan on kyettävä rakentamaan keskinäistä luottamusta ja vaalimaan sitä. Suomen taloudellinen menestys on täysin riippuvainen kansainvälisestä kaupasta. Kilpailukykymme maailmanmarkkinoilla määritellään yhteisvaluutan oloissa työmarkkinaneuvotteluissa.

Luottamus uhkaa hiipiä neuvottelija kerrallaan pois työmarkkinapöydistäkin. Luottamuksen menettäminen tulee kalliiksi meille kaikille.