EDUSKUNTAVAALIT OLIVAT JA MENIVÄT. Edellisen hallituksen työväenpuolueista demarit kuitenkin pärjäsivät kohtuullisesti, eivät kuitenkaan riittävän hyvin saadakseen hallitustunnustelijan tehtävän.

Itse en todellakaan yllättynyt, että Orpo, joka oli koko vaalikampanjan ajan uhonnut kuuden miljardin säästöillä, olisi valinnut yhtäkään työväenpuoluetta näille kinkereille ja ehkä hyvä niin. Nythän näyttää siltä, että Petteri heiluttaa tahtipuikkoa ja muut vikisevät.

On surkuhupaisaa, eikä edes ”hupaisaa” seurata kristillisten puheenjohtajan onnellista ilmettä, jonka takaa siintää jo unelma mahdollisesta ministerin pestistä. Voipi olla kylmä kyyti edessä. RKP toki lähtee ja on aina lähtenyt mukaan, riippumatta siitä keitä muita siellä on. Mielenkiintoiseksi nämä neuvonpidot tekevät perussuomalaiset. Osa tästä porukasta onkin jo onnistunut järjestämään uutiskynnyksen ylittäviä sometempauksia. Tätä kirjoittaessa Orpolla ovat käynnissä jo toiset pelisääntökeskustelut ja tokkopa ne siihen jäävät.

Yhtä kaikki, mikäli toimintakykyinen hallitus näissä neuvotteluissa toteutuu, lienee ammattiyhdistysliikkeellä kovat ajat edessä. Porvareilla on kova tahtotila laittaa duunarit ja heitä puolustavat ammattiliitot kyykkyyn. Ay-liike tulee olemaan suoraan tulilinjalla ja mehän olemme se ay-liike, me kaikki jäsenet.

TYÖEHTOSOPIMUSTEN YLEISSITOVUUS koetaan porvaripiireissä mörkönä, joka haittaa yrittämistä ja pitäisi rajata minimiehtoihin, jos ei jopa poistaa kokonaan. Puhutaan paikallisen sopimisen lisäämisestä työpaikoilla, joka ratkaisisi kaiken. Tosiasia kuitenkin on, että yleissitovuus takaa yhtäläiset pelisäännöt samaa työtä tekeville. Paikallinen sopiminen, niin kauniilta kun se kuulostaakin, on valitettavan usein paikallista sanelua. Sana jousto, joka kyseisten piirien sanomana nousee mantran tavoin esiin puheissa, on juuri sitä. Työntekijän odotetaan joustavan, mutta miten käykään, kun työnantajan pitäisi joustaa? Taitaakin olla kovin harvinaista herkkua. En yllättyisi siitäkään, jos lakko-oikeuttakin yritettäisiin rajoittaa, haittaahan sekin yritystoimintaa ja bisnestä. Sittenhän meille ei jäisi kuin nyrkkien puristelu taskuissa.

Tavoitteet työttömyysturvan heikentämiseen luovat uhkakuvan, jossa minkä tahansa työn on kelvattava, tulee sillä toimeen tai ei. Mikäli puheet tuloveron laskemisesta toteutuvat, siirtyvät ne tavalla tai toisella jotain muuta kautta kerättäväksi. Ei liene kaukaa haettua, kun väitän niiden löytyvän ruoan arvolisäveron nostosta sekä muista vastaavista veronkorotuksista. Nämä osaltaan kurjistavat jo nyt toimeentulon rajoilla olevia.

VALITETTAVASTI OLEN VARMA, että kokoomus Petteri Orpon johdolla onnistuu muodostamaan uuden hallituksen, joten tiekartta taitaa olla vahvasti porvarin piirtämä. Nyt siis on aika kaikkien ammattiliittojen suoristaa rivit. Tulee kaivaa esiin kaikki keinot, joilla lisäämme tietoisuutta ammattiliittojen roolista työehtojen parantamisessa, sekä saavutettujen etujen ja oikeuksien puolustamisessa. Vahvalla järjestäytymisellä osoitamme, ettei työehtoihimme ja oikeuksiimme ole syytä yrittää kajota. Tämän viestin levittäminen on kovaa ja jatkuvaa työtä, joka kannattaa tehdä kasvotusten.

Vaikka vasta sovitut työehtosopimukset taitavat olla vielä kirjapainossa työn alla, ja mieleen voi hiipiä ajatus seuraavan TES-kierroksen kaukaisuudesta, ei siihen tosiasiassa niin pitkä aika kuitenkaan ole. Jatketaan aktiivisesti sitä järjestötyötä, jolla osoitamme mahdollisimman monelle, miksi liittoon kannattaa kuulua. Joukkovoima on se millä työehtoihin saadaan parannusta ja järjestäytynyt työntekijä on sen keskiössä. Hyvää kesää kaikille!