Kaunis toive, mutta ei koske linja-autoalaa edes vuonna 2023.

Nykyisellään tulee iltaisin vilkaistua kahta asiaa koskien seuraavan päivän työpäivää. Yksi asia on tietysti se, mihin aikaan aamulla pitää töissä olla. Toiseksi katsoo sitä, juodaanko aamulla kahvia vai ei.

Sen voiko juoda aamukahvia, voi päätellä siitä kauanko menee työpäivän aloituksesta siihen, että pääsee käymään vessassa. Kyse ei ole edes siitä, etteikö siellä vessassa välttämättä ehtisi käymään, vaan siitä, että vessaa ei yksinkertaisesti ole.

Asia herättää monesti ihmetystä, voiko noin tosiaan olla? Kyllä voi. Erilaiset ongelmat vessoihin ja varsinkin niiden puuttumiseen liittyen ovat linja-autonkuljettajien arkipäivää ihan valtakunnallisesti.

Pahinta on varmaan kesäisin, kun aurinko paistaa ja autossa ilmastoinnin korvaa katossa pyörivä vipperä, joka hieman pyörittää kuumaa ilmaa. Kaikissa linja-autoissa ei tosiaan ole ilmastointia. Kun auto on seissyt tauon ajan ilman varjopaikkaa, on sen sisälämpötila siinä 40 asteen rajoilla. Jokainen voi kuvitella, millaiset mahdollisuudet siinä on saada lämpötilat edes siedettäviksi ja paljonko se vedenjuomisen tarve kyseisissä työoloissa on.

Työehtosopimuksen mukaan ”kusitauko” pitää olla neljän tunnin välein, se on muuten pitkä aika siinä vaiheessa, kun hätä iskee kahden tunnin jälkeen. Yleensäkin on käsittämätöntä, että työntekijän perustarve pitää erikseen kirjata työehtosopimukseen, koska muuten työnantaja ei ota sitä huomioon.

Jokainen voi päätellä mitä ongelmia asiasta seuraa. Työterveyshuollossa jäät verikokeissa kiinni munuaisarvoista kerta toisensa jälkeen. Kerrot lääkärille epäilysi, että nestettä tulee juotua liian vähän, koska ei voi luottaa, että pääset vessaan, kun on tarve. Näin saat lääkärin ihmettelemään asiaa ja toteamaan ”Onpa hassua”. Ei ole.

Kissavideot ovat hassuja, ei se, että työn kautta tulleet terveysongelmat hiipivät luokse nelikymppisenä. Tämä ei tietenkään ole ainoa alaa koskeva terveyteen liittyvä ongelma.

Samaan aikaan linja-autoalaa vaivaa kova työntekijäpula. Jokunen viikko sitten sosiaalista mediaa selatessani törmäsin seitsemän eri bussifirman rekryilmoituksiin. Kurssikeskus ilmoitti, että nyt olisi 45 paikkaa linja-autokuljettajan koulutukseen.

Paljon on vettä virrannut Kokemäenjoessa siitä, kun olen työnantajapuolelta kuullut lauseen ”Ei täällä ole pakko olla, oven takana on kyllä jonoa tulossa”. En edes pohdiskele asiaa, vaan väitän ihan faktana kuljettajapulan johtuvan osin työoloista ja työaikajärjestelyistä.

Miksi kukaan haluaisi alalle, jossa 11 tuntia töissä olleena lähdet kotiin ja tiedät että 9 tunnin päästä täytyy olla työpaikalla takaisin. Silloin tietää, ettei tänäänkään ei ollut työvaatteiden pesupäivä, koska ne eivät ehtisi kuivumaan aamuksi.

Jos iloksesi huomaat, että työvuorolistassa näkyy arkivapaa, on sitä edeltävä vuoro mitä todennäköisemmin iltavuoro. Vapaapäivän jälkeen, joka tietysti meni nukkumiseen, voitkin siirtyä sulavasti aamuvuoroon. Onkin kyllä tosiaan kumma homma, että ala ei vedä.

Tässä pintaraapaisuna alan päivittäisiä ongelmia. Näistä voisi päätellä, että jos asioita saataisiin korjattua inhimillisempään suuntaan, voisi työhönsä sitoutuneita ja ammattitaitoisia linja-autonkuljettajia olla tarjolla hiukan enemmän.