Digitalisaatio on kaikkialle arkeen ja työprosesseihin läpitunkeva tekninen tehokkuusparannus. Tai ainakin sen pitäisi olla. Bitit tunkeutuvat elämäämme halusimmepa tai emme. Miltei mitään asiaa ei voi enää hoitaa ilman internetin virtuaalista maailmaa ja verkkoyhteyksiä. Onneksi mitään ei myöskään tarvitse enää tietää eikä muistaa, sillä kaikki on puhelimen tai tietokoneen avulla selvitettävissä tai organisoitavissa – herätyskelloa myöten.

Jos aikoo pärjätä yhteiskunnassa ja sosiaalisissa verkostoissa, on pakko ottaa käyttöön digilaitteet. Vastarannan kiiskenä jää todellakin vastarannalle. Mutta kun katsoo kehitystä, voi vain päivitellä kuinka ihmeellisen vaikeaa tietotekniikan soveltaminen on ollut aikaisemmin lähtökohtaisesti hyvin toimiviin systeemeihin. Mielestäni suoritus on heikko.

Hyvin monet digitaaliset järjestelmät ovat täysiä susia syntyessään, eikä käyttäjäystävällisyyttä ole nimeksikään. Mitään intuitiivista polkua käyttäjille ei ole tarjolla – kaikki on opeteltava vaikeimman kautta aikaa ja hermoja kuluttaen. Ja vielä edelleenkin pahimman sykkyrän pystyy ratkaisemaan vetämällä laitteesta virrat kokonaan irti. Tähän on tultu!

Datainsinöörit syyttävät meitä maallikkoja digi-taidottomuudesta, sillä jopa 5-vuotiaat lapset ovat älykkäämpiä digi-laitteiden kanssa kuin vanhemmat. Suunnitellaanko sovellukset siis alun perinkin lapsille vai ovatko IT-insinöörit samalla kehitysasteella kuin 5-vuotiaat? Digi-laitteiden idioottivarmuus on se, että ihmettelee, kuka idiootti on tämänkin härpäkkeen tai ohjelmiston suunnitellut.

Koronavuonna 2020 tehtiin aikahyppy tulevaisuuteen, sillä lähityökiellot ja sulut estivät fyysisen kanssakäymisen niin pitkälle kuin se oli mahdollista. Etätyöstä digi-yhteyksillä tuli uusi normaali. Mutta ei sekään ongelmitta sujunut. Yhteyksien ja ohjelmistojen kanssa oli paljon hässäkkää. Ja vielä tänä päivänäkin joka kokouksesta käytetään ensimmäinen vartti siihen, että saadaan toimimaan esityslaitteet ja etäyhteydet. Rakettitiedettä siis.

Voi vain ihmetellä, että raketteja ammutaan avaruuteen ja miljoona satelliittia on saatu kiertämään maapallon kiertoradalla, mutta digitaalista lomajärjestelmää ei pystytä rakentamaan työpaikalle intuitiivisella ja helpolla tavalla, josta voisi nähdä kuka milloinkin on lomalla ja miten koordinoidaan poissaoloja. Ison ruutuvihon keskiaukeamalla asia olisi jo selvä.

Steve Jobs (1955 – 2011) vastusti kaikkea tietoteknistä kehitystä, joka ei ole käyttäjälle helppoa ja suoraviivaista. Jos tietokonetta ei saa toimimaan vain virtanappulasta painamalla, sen toimintaperiaate on epäonnistunut. Jobs perusti yhtiökumppaninsa kanssa tietotekniikkayhtiö Applen jo 1970-luvulla. Siksi voimme vain ihmetellä, että vielä vuonna 2024 Suomessa tapellaan Apotti-järjestelmän kanssa kriisistä toiseen rämpivällä sote-sektorilla. Eikä järjestelmän käytettävyys ole murheista pienin, vaan myös sen kustannus ylittää käsityskyvyn: rakentaminen ja käyttöönotto maksoivat yli 800 miljoonaa euroa + ylläpito käyttäjille lisäksi 113 miljoonaa euroa vuosittain.

Tiedämme kyllä, että kaikkeen kehittämiseen liittyy lastentauteja, mutta näyttää siltä, että taudit ovat kroonistuneet. Alistumme kohtaloomme, ja toivomme että seuraava versio on jo kätevämpi.

Kuitenkin eri laitteiden käyttöä ohjaavat toiminnot ovat hyvin sofistikoituneita. Lähes kaikkia tietokoneohjattuja laitteita kykenisi käyttämään paljon monipuolisemmin ja tehokkaammin, kun ottaisi selvää eri ominaisuuksista jotka laitteeseen on ohjelmoitu. Meillä vain ei ole aikaa ja kärsivällisyyttä opetella sitä kaikkea mitä insinöörit suuressa luovuudessaan ja loogisuudessaan ovat rakentaneet käyttäjien arjen helpottamiseksi. Ehkä se syyttävä sormi kääntyy sittenkin itseen päin.