Energia oli ihan äsken asia, jota piti pohtia ilmastosyistä. Joko luopuisi öljylämmityksestä? Olisiko sähköauto vihreä ratkaisu? Sitten paljastui, että öljytynnyreissä ja kaasuputkissa olikin lisäaineena valtapolitiikkaa. Saksa oli rakentanut taloutensa halvalle venäläiskaasulle,

Fortum ottanut Uniperin kanssa isoja riskejä. Ja riskit alkoivat toteutua. Nyt ne näkyvät kylmänä hikenä sähkölämmittäjän otsalla.

Sähkömarkkinaongelmat saivat Suomen hallituksen reagoimaan kymmenen miljardin euron kriisipaketilla, hätärahoituksella energiayhtiöille. Haluttiin estää ongelmien vyöry koko talouteen.

Kun tilanne on todella paha, osataan toimia.

Linja-autonkuljettajien hätä taas pysyy, työvuorosta toiseen. Sitä ei ole otettu vakavasti.

Kuka tahansa virkatöitä tekevä pyörtyisi, jos häneltä vaadittaisiin 11,5 tunnin työhönsidonnaisuusaikaa. Linja-autonkuljettajat kuitenkin ajavat pitkiä päiviä ja yrittävät pysyä aikatauluissa. Silti taukotilaa tai edes vessaa ei välttämättä ole missään. Tämä on myös tasa-arvokysymys. Se on ongelma naiskuljettajalle, joka ei voi vetää housuja alas ja mennä puskapissalle. Hänellä voivat olla myös kuukautiset. Ongelma on vielä kovempi vanheneville mieskuljettajalle, joilla on tihentynyt tarve käydä vessassa. Jotkut heistä ovat jopa joutuneet lopettamaan tästä syystä koko työuransa. Ihan sietämätöntä.

Kuljettajista on pulaa. Houkuttelisiko ala, jos ihan perusasiat haluttaisiin pistää kuntoon? Tätä hätäratkaisua on odotettu todella pitkään.

Nyt alan järjestöt, niin työnantajat kuin työntekijät ovat löytäneet toisensa. Ne vaativat yhdessä kaupunkeja järjestämään taukotilat ja vessat kuntoon. Kaupungeilla on kuitenkin valta kaavoittaa ja rakentaa. Tämä tarkoittaisi, että vaikka joukkoliikenteen kilpailutuksessa liikennöitsijä vaihtuu, päätepysäkin vessa pysyy. Ratkaisumalleja on bajamajoista alkaen. Silti valaistu, lämmin ja puhdas vesivessa sekä mahdollisuus pestä kädet tuntuvat ihan vähimmältä, mitä työntekijä ansaitsee. Vettä Suomessa vielä riittää.

SUOMALAISKAUPUNGIT JA YRITYKSET kertovat hanakasti urotöistään ilmastoteoissa. Joukkoliikenteellä on nyt tähtihetkensä, se nähdään edullisena tapana liikkua. Mikään ei liiku ilman kuljettajaa. Hetkestä pitää ottaa kiinni, järjestää vessat ja tehdä linja-autonkuljettajien työolot inhimillisiksi.