OLIPA KERRAN YRITYS, joka päätti leikata henkilöstökustannuksiaan ulkoistamalla osan töistä alihankintayritykselle. Tähän houkutti niin kotimaata alhaisempi palkkataso kuin työntekijöiden heikko järjestäytymisaste. Hieman pohdintaa aiheutti työvoiman hallinnan siirtyminen ulkomaiselle alihankintayritykselle, taloudellisen etujen rinnalla se tuntui vähäpätöiseltä riskiltä.

Yrityksen johtoryhmä päätti toteuttaa muutoksen, ammattiyhdistyksen huolista piittaamatta.

ERÄÄNÄ PÄIVÄNÄ alihankintayrityksen työntekijöiden kesken tuli riitaa. Työntekijä syytti esimiestään seksuaalisesta ahdistelusta työaikana. Kun työntekijä yritti selvittää asiaa ja saada työpaikkakiusaajaa vastuuseen teoistaan, alihankintayrityksen johto pohti, mitä tehdä asian kanssa, joka tapahtui alihankintayrityksen ulkopuolisessa maassa. Kyseisessä, kolmannessa maassa perustettiin paikallinen komitea selvittämään asiaa. Yhteydenotot alkuperäiseen, alihankintayritystä käyttävään yritykseen eivät tuottaneet tulosta, koska heidän näkemyksensä mukaan asia kuului yksin alihankintayritykselle.

Alan peruskoulutuksessa painotetaan, että suomalaisessa yrityksessä ja työpaikalla tulee noudattaa suomalaista työsuojelulainsäädäntöä. Kuitenkin kävi ilmi, että työsuojeluvastuukin olisi nyt ulkomaille rekisteröidyllä alihankintayrityksellä.

TÄLLÄ TARINALLA ei ole vielä onnellista loppua. Tapahtuma kertoo laajemmin alihankintaan liittyvistä ongelmista kolmansissa maissa.

Palkkakustannuksia halutaan alaspäin, keinoilla millä hyvänsä. Vastuunkantoon liittyvät kysymykset jäävät merkittävästi harmaalle alueelle. Erityisesti kun työvoimaa hankitaan maista, joiden kansallisesta lainsäädännöstä työnantajayrityksellä ei ole riittävästi tietoa, työntekijä jää ongelmiensa kanssa yksin.

Työn halpuuttamisen kotimainen versio nähtiin, kun Finnair palkkasi kesätöihin työntekijät Airpon talokohtaisella työehtosopimuksella. Tämä oli mahdollista, koska edellisellä tes-kierroksella Palta ei suostunut allekirjoittamaan alan yleissitovaa työehtosopimusta jatkokaudelle. Yleissitovuus olisi tarjonnut minimiehdot suomalaisessa yrityksessä Suomesta käsin tehtävälle työlle, mutta valtio-omisteisen Finavian tytäryhtiö Airpro lähti halpuuttamaan työehtoja oikein kunnolla.

SÄÄSTÖSOPIMUKSEN MYÖTÄ saimme torpattua tämän halpuutetun työvoiman käytön vain kesäkauden ajaksi. On sanomattakin selvää, että seuraava matkustamopalvelualan tes-kierros alkaa yleissitovan työehtosopimuksen allekirjoittamisella, ellei asiaa ole aiemmin saatu ratkaistua. Sen jälkeen voidaan aloittaa varsinaiset tes-neuvottelut.

Airpron kesätyöntekijöilleen maksama palkka on sitä luokkaa, ettei sillä pysty elämään säädyllistä elämää. Kimppakämpät, ale-ruoan etsiminen ruokakaupoista, ja muut lentämisen ohessa tehtävät työt ovat turvallisuuskriittisen alan uutta arkipäivää.

Työn halpuuttamisen hintalappu kolahtaa viime kädessä yhteiskunnan maksettavaksi, kun työstä ansaitulla palkalla ei enää tule toimeen asuinpaikkakunnallaan.

TYÖNTEKIJÄT TARVITSEVAT asumistukea, jonka kustannuksiin osallistumme kaikki me veronmaksajat. Samalla työnantajapuoli ihmettelee, kun työvoimasta on pulaa ja huudetaan suureen ääneen maan hallitusta apuun ja tarveharkinnan poistoa – vaikka työvoimaa kotimaastakin varmasti löytyisi, kunhan palkkaus pidetään riittävällä tasolla.

Juuri tämänkaltaisen kehityksen pysäyttämiseksi tarvitaan ammattiyhdistysliikettä enemmän kuin pitkiin aikoihin. Turvallisuuskriittisellä alalla on erityisen tärkeää, että työstä saatava palkka riittää elämiseen eikä työntekijän tarvitse miettiä toista työtä raskaan lentotyön rinnalle.