MAAN TUORE HALLITUS on ollut kovan kritiikin kohteena kuluneen kesän ajan. Mediassa syntyi kesällä useampi kohu perussuomalaisten ministerien vanhoista rasistisista kirjoituksista sekä esiintymisistä, joka puolestaan johti elinkeinoministerin vaihtumiseen. Tämän kaiken me tiedämme.

Vähemmälle huomiolle ovat sen sijaan jääneet hallitusohjelman sisältämät radikaalit työntekijöiden aseman ja sosiaaliturvan heikennykset. Ne ovat mittakaavassaan ennen näkemättömiä ja koskettavat tavalla tai toisella lähes kaikkia palkkatyötä tekeviä suomalaisia. Toimenpiteitä on perusteltu valtion talouden säästöillä, mutta selvää on, että taustalla on myös vahva ideologinen agenda, jolla työnantajapuoli pyrkii vahvistamaan omaa määräävää asemaansa työmarkkinoilla.

MONET ASIAKOHDAT ovat olleet työnantajajärjestöjen työlistalla jo pitkään ja nyt näyttää siltä, että kevään vaalituloksen sekä sitä seuranneiden hallitusneuvotteluiden seurauksena työnantajat saivat läpi kaikki toivomansa kirjaukset, jollei vähän enemmänkin. Hallitusohjelman mainitut osat ovatkin kirjoitusasusta päätellen kirjoitettu EK:n ja SY:n toimistoilla.

Lakko-oikeuden mittava rajoittaminen, irtisanomissuojan heikentäminen, yhteistoiminnan alasajo, työttömyysturvan, asumistuen ja toimeentulotuen leikkaaminen ovat ennen näkemättömiä toimia yhteiskuntamme historiassa. Suomen menestykseen on selkeästi kuulunut pohjoismainen yhteiskuntamalli, sopiminen, kolmikantaisuus ja heikommista huolehtiminen. Tämä ei ole antanut lottovoittoa kenellekään, mutta ketään ei myöskään ole jätetty oman onnensa nojaan. Jatkossa näin ei enää välttämättä ole.

Hallitus on vienyt omaa tarinaansa eteenpäin siten, että talouden ongelmien korjaamiseksi nyt on vaan pakko tehdä näin. Vaihtoehtoja ei ole. Tämä argumentointi kuulostaa kovin tutulta, samaa puheenpartta käytettiin Sipilän hallituksen toimesta ja moni varmasti muistaa millaisia toimia silloin pyrittiin ajamaan läpi.

Pakko syntyy hallituksen mukaan valtion talouden korjaamisesta. Onkin totta, että pandemian ja Venäjän hyökkäyssodan jäljiltä talous ei ole parhaassa mahdollisessa kunnossa, mutta se ei ole totta, että lasku voidaan laittaa ainoastaan pienituloisille ja vähävaraisille. Hallituksen ohjelmassa hyvätuloiset saavat ylimääräisen veronalennuksen, yritystuet pysyvät käytännössä ennallaan, eikä yritysten verotukseen esitetä muutoksia. Korkeintaan jos muissa maissa alennetaan yritysverotusta, luvataan tehdä sama Suomessa. Jos valtiontaloutta oltaisiin tosissaan korjaamassa, pitäisi työkalupakissa on kaikki työkalut käytössä.

Aikataulu on tiukka. Lakko- ja järjestäytymisoikeutta kaventavat lakimuutokset on määrä saada hallituksen esityksen muotoon jo lokakuun puolessavälissä. Muutoksia valmistellaan kolmikantaisesti (valtio, työntekijät, työnantajat), mutta on selvää, ettei tuo aikataulu anna mitään mahdollisuutta kolmikannan aitoon toteuttamiseen. Lisäksi hallitusohjelmassa sanotaan, että hallitus vie uudistukset läpi joka tapauksessa. Mistään kolmikantaisesta valmistelusta ei siis voida puhua.

KESÄN MITTAAN MINULTAKIN on useasti kysytty, mitä ay-liike aikoo tehdä, etteivät työntekijöiden kannalta rankat heikennykset toteudu. Vastausta olen tietysti miettinyt tiuhaan.

Tärkeintä tässä tilanteessa on, että tietoisuus näistä asioista saadaan nousemaan. Alussa mainitsemani poliittiset kohut ovat olleet omiaan peittämään tosiasiat alleen. Ammattiyhdistysliikkeen on yksissä tuumin lähdettävä argumentoimaan ja toimimaan heikennyksiä vastaan. Tämä ei ole yhden tai kahden liiton asia. Tarvittaessa on ryhdyttävä järeisiinkin järjestöllisiin toimiin, mutta ensin on katsottava, josko järki voittaisi toisella puolen pöytää. Jospa Ruotsista haettaisiinkin sellainen malli, joka toisi meillekin viisautta ottaa edelleen kaikki huomioon.