Mikään, mitä nyt tapahtuu ei ole tullut yllätyksenä, vaan on harkittua. Hallituksen ja työelämän vastakkainasettelua on rakennettu elinkeinoelämän kabineteissa huolella, ja laskettu myös sen hinta. Björn Wahlroosin kirjassa Kuinkas tässä näin kävi? (2019) kerrotaan pohdinnoista vuonna 1991, miten hallituksen avulla painostettaisiin ay-liike alentamaan palkkoja, hyväksymään laajempaa paikallista sopimista ja jopa lakko-oikeuden rajaamista. Wahlroosin ”pitkällä aikavälillä poistettavien asioiden listalle” kuuluu myös yleissitovuus. Nyt on saatu oikeanlainen hallitus kaikkien toiveiden toteutukseen.

Orpon hallituksen työelämälinjan voi vääntää rautalangasta. Työntekijöiden halutaan tekevän työt halvemmalla, palkkoja on voitava alentaa nopeasti. Työntekijä pitää voida palkata ja irtisanoa helposti. Työttömille maksetaan vähän, jotta he suostuvat mihin vain.

Yleissitovuudesta halutaan eroon. Ei välitetä, että juuri se takaa Suomessa turvalliset työehdot. Näin saksitaan rikki Suomen malli eli pienet palkkaerot ja tasapuolinen hyvinvointi. Pesuveden mukana menee yhteiskuntarauha.

Jos Suomea ajatellaan yrityksenä, juuri nyt ollaan sopimassa paikallisesti. Ammattiyhdistysliike on Suomen luottamusmies, josta halutaan eroon. Sille ei haluta mitään oikeuksia – tai valtaa – puhua työntekijöiden puolesta.

Ja miltä nämä Suomen kokoiset paikalliset neuvottelut näyttävät? Nyt ei sovita, nyt pakotetaan.

Kun puhutaan ammattiyhdistysten vaikutusvallasta, siihen on saatu yhdistettyä kaikkea rumaa ja negatiivista. Mutta jos kurkistetaan käytäntöön, palkansaajat käyttävät valtaa esimerkiksi tes-neuvotteluissa. Neuvotellaan, että jättirekkojen kuljettamisesta voisi saada lisän palkkaan. Ja kyllä, esimerkiksi juuri tämän lisän saaminen läpi tes-neuvotteluissa pienelle työntekijäryhmälle oli mahdotonta. Vastapainoksi vaadittiin paljon suurempia uhrauksia kaikilta kuljettajilta. Työnantajilla on excel-taulukko ja hinta aivan kaikelle, kuljettajien lepoaikoja myöten. Kyllä on jäykkää, ja kyllä on rumaa, nimittäin työnantajien käyttämä valta.

Kun valta on Björn Wahlroosin valtaa, se on kuin vaahtokylpyä ja viininpunaisia samettitohveleita. Yksi mies haluaa kaataa koko ammattiyhdistysliikkeen. Olisiko sitä katsottava kriittisesti?

Hallitus on nyt lukinnut itsensä pakohuoneeseen, josta se ei löydä ulos. Palkansaajaliike on antanut vihjeitä, tarjonnut kompromisseja ja rakentanut kartalle tietä – pitkälle Pitkänsillan yli. Niillä ovi aukeaisi.