Elämme täysin poikkeuksellisia aikoja. Kaksivuotinen koronavirus pandemia ja kuluvan talven Venäjän hyökkäys Ukrainaan ovat muuttaneet elämäämme merkittävästi. Muutos on osittain pysyvää ja meidän on siihen sopeuduttava. Meillä ihmisillä – erityisesti suomalaisilla – on taipumus vähätellä kokemaamme ja todeta vain, ettei tässä nyt mitään erityistä ole meneillään. Välillä on kuitenkin syytä olla itselleen armollinen ja hyväksyä tilanteen poikkeuksellisuus.

Tapahtumien vaikutukset ovat moninaiset. Muutoksia tapahtuu isossa kuvassa elinkeinojen, työnteon, matkustamisen, vapaa-ajan, turvallisuuden ja ennen kaikkea ihmisten tulevaisuuteen suhtautumisen osalta. Tulevaisuus näyttää huomattavasti epävarmemmalta kuin pari vuotta sitten. Miten rauhoittaa mielensä ja luottaa siihen, että kaikki kyllä järjestyy?

AKT:N MITTAKAAVASSA tilanne on myös kuluneiden muutaman kuukauden aikana ollut poikkeuksellinen. Työmarkkinoilla työnantajien ajama kehitys kulkee kohti yrityskohtaista sopimista, erityisesti teollisuuden puolella. Tätä on markkinoitu kauniilla sanoilla, kuten joustavuudella ja kilpailukyvyllä, mutta todellisuudessa taustalla on vahva motiivi päästä niskan päälle ja lisätä yritysjohdon päätäntävaltaa meille työntekijöille tärkeissä asioissa.

Viimeistään UPM:n yli kolme kuukautta jatkuneen lakon jälkeen on selvää, että kyse on työnantajan puolelta ideologisesta taistelusta ammattiyhdistysliikkeen heikentämiseksi. Tästä syystä AKT tukee edelleen Paperi- ja sähköliittoa tässä historiallisessa tilanteessa.

VUODENVAIHTEESSA nähtiin myös toinen vertaansa vailla oleva työmarkkinaoperaatio, jonka todelliset kasvot jäivät suurelta yleisöltä piiloon. Tapahtumat lähtivät liikkeelle Metsäteollisuus ry:n syksyn 2020 ilmoituksesta lopettaa valtakunnallinen työehtosopimustoiminta. Tämä asetti myös monet pienet ja keskikokoiset sahayritykset uuteen tilanteeseen, jossa heidän piti puhtaalta pöydältä lähteä miettimään työntekijöiden työehtoja. Moni päätyi yrityskohtaiseen työehtosopimukseen vanhan pohjalta, mutta yksi poikkeuksista oli keskisuomalainen Keitele Group.

Keitele ei ollut aiemminkaan ollut työnantajaliiton jäsen, mutta oli toki lain mukaan sidottu noudattamaan alan yleissitovaa ­työehtosopimusta. Suomen Yrittäjissä laaditun suunnitelman mukaan Keiteleen piti olla tienraivaaja tilanteessa, jossa järjestäytynyt ay-liike sivuutettaisiin kokonaan sopimustoiminnasta.

Keitele Group halusi sopia työehdoista vain järjestäytymättömien työntekijöiden kanssa, joka puolestaan aiheutti lopulta maanlaajuisen konfliktin. Suomen Yrittäjissä selkeästi aliarvioitiin työntekijöiden keskinäinen solidaarisuus. Konflikti voitettiin ja työehtosopimus syntyi lopulta ihan normaalisti. Mutta tapahtumat jättivät vahvat epäilykset sen suhteen, että voiko suomalaisiin yrittäjiin enää näissä asioissa luottaa? Heidän etujärjestöönsä ei ainakaan ole luottamista pitkään aikaan.

LUOTTAMUS on koetuksella myös kunta- ja hyvinvointialueiden lakossa. Hoitajat ja muut työhön nähden alipalkatut ryhmät ovat lähteneet työtaistelun tielle tässä hyvin epävarmassa tilanteessa. Se kertoo syvistä ongelmista yhteiskunnassamme. Hoitajille on annettu lupauksia, että heidän palkkakuoppansa lapioidaan umpeen, mutta mitään ei ole tapahtunut. Yleinen mielipide näyttää myös olevan vahvasti heidän puolellaan. Lakosta näyttää valitettavasti tulevan pitkä ja ulospääsystä vaikea.

Poliittisilta päätöksentekijöiltä vaaditaan nyt poikkeuksellista viisautta palkkariidan ratkaisemiseksi. Muutoin sitä ratkaistaan kevään 2023 eduskuntavaaleissa – populismin keinoin.

Elämme monella tapaa poikkeuksellisia aikoja ja se kannattaa itselleen aika ajoin myöntää. Silloin on helpompi tarttua uuteen päivään.