ELINKEINOELÄMÄN TUTKIMUSLAITOKSEN ETLAn toimitusjohtaja herätti huomiota sanoessaan YLEn haastattelussa, ettei palkalla tarvitse tulla toimeen. Hänen mielestään pienimmät palkat voisivat olla vielä nykyistä pienempiäkin ja julkisen sektorin tulee tukea pienipalkkaisten toimeentuloa.

Mitä tähän teesiin voisi sanoa? Olisiko tällaisella tuki-palkkarakenteella taloutemme pitkän aikavälin kestävyys turvattu, kun samaan hengenvetoon vaaditaan, että tuloverotusta tulisi keventää? Kangasharju perustelee väitettään siten, että jos edellytyksenä on, että kaikki tulisivat palkallaan toimeen, niin meillä jäisi hirveästi työpaikkoja syntymättä. Varmaan näin onkin, mutta lähtökohtana markkinataloudessa pitää olla yritystoiminta, joka perustuu kannattavaan liiketoimintaan palkkakustannuksineen päivineen. Yritykset ovat voittoa tavoittelevia talousyksiköitä. Jos yritys ei kykene kannattavaan liiketoimintaan ilman tukia, se ei ole enää markkinatalouden logiikan mukaista. Valtiontuki vääristää ja heikentää kilpailua ja siten talouden tuottavuutta. Jos valtio kuittaa osan kokoaikaisen työntekijän palkasta, yrityksen menestyskin on tuen varassa. Enää siis puuttuu vain pohjaton valtion kassa, jolla tällaista taloutta pyöritetään vuodesta toiseen.

VIIME VUOSINA TAPAHTUNEET talouden myllerrykset ovat ruuvanneet valtioiden tukihanat auki. Koronatuet laitettiin meillä ja muualla liikkeelle pika-aikataululla sekä työntekijöille että yrityksille. Liikenteen polttoaineet kallistuivat reilu vuosi sitten, ja tukia alettiin räätälöidä jälleen. Sitten tuli sota ja inflaatio lähti reippailla hyppäyksillä laukkaamaan energiahintojen vetämänä. Tukia ja menolisäyksiä on lisäksi myönnetty huoltovarmuuden ja puolustuskyvyn vahvistamiseksi. Nyt myös suuria sähkölaskuja kompensoidaan monella eri tukimuodolla: sähköenergian ALV-alennus, kertakorvaus, takautuvasti maksettava sähköhyvitys, sähkövähennys, sähkötuki sekä sähkölaskun lisämaksuaika. Unohtamatta viimesijaista toimeentulotukeen myönnettävää korotusta sähkölaskua vastaan.

Vielä ei ole saatu käytettyä kaikkia koronatueksi tarkoitettuja yhteisvastuullisesti rahoitettuja EU-elvytyspaketin tukivaroja, kun jo puhutaan julkisen talouden sopeuttamisesta eli menoleikkauksista ja veronkorotuksista. Näyttää siis siltä, että lamaa ja velkaantumista halutaan estää yhtä aikaa yhtä tarmokkaasti. Vähän sama kuin jalka olisi kaasulla ja jarrulla yhtä aikaa.

Perusmääritelmän mukaan kilpailulliset markkinat perustuvat vapaaehtoiseen kaupankäyntiin talousyksiköiden välillä sekä toimijoiden vapauteen poistua markkinoilta ja tulla markkinoille. Tästä dynamiikasta syntyy kansantaloudelle terve ja kestävä perusta. Luova tuho tarkoittaa sitä, että kannattamattomat yritykset, kysyntää vailla olevat tuotteet ja ammatit joutuvat väistymään uusien, parempien ja tuottavampien tieltä. Näin työntekijät, raaka-aineet ja pääomat vapautuvat tuottavampaan käyttöön ja yhteiskunnan elintasoa nostavasti.

JOS NÄIDEN PERUSTAVANLAATUISTEN markkinatalouden lakien ei anneta toimia, ajaudumme kansakuntana vähitellen vararikkoon. Korkean inflaation aikana on käynyt selväksi se, että reaalipalkat ovat alentuneet ja ostovoima heikentynyt. Matalapalkkaisilla tilanne on huomattavan paljon huonompi kuin keski- ja hyvätuloisilla. Inflaatiota pienempi nimellispalkkojen nousu tarkoittaa matalapalkkaiselle hyvinvoinnin heikkenemistä kahdesta suunnasta. Palkkojen nimellinen kasvu ei ylitä inflaatiota eikä ansiotuloverotuksen inflaatiotarkistus ulotu matalapalkkaisille.

Kokoaikatyöstä maksettavalla palkalla on tultava toimeen. Jos ei tule, se on liian pieni. Työvoimaa on vaikea motivoida riittämättömällä palkalla. Kannustinloukkuongelman syynä voi olla myös liian pieni palkka – eikä liian korkea sosiaaliturva tai verotus.