Lehden ilmestyessä EU-vaalit on jo käyty, mutta tekstiä kirjoittaessani en vielä tiedä tulosta. Jännittää. Toivon, ettei tulos ole ihan niin synkkä kuin pahimmillaan pelkään.

Ennakkoäänestyksen avautuessa Ruotsissa otin itsestäni kuvan ja postasin sen NTF:n Facebook-sivulle lyhyen ”Remember to vote” -tekstin kanssa. Yleensä postauksemme saavat hyvin harvoja kommentteja. EU-vaalit olivat kuitenkin olevan aihe, joka herätti paljon meille ennestään tuntemattomien tilien kommentointia. Parissa päivässä kommenttikenttään tuli kymmeniä kommenttia, lähes kaikki EU:ta ja äänestämistä vastaan. ”Swexit!”, ”Boikotoi vaaleja!”, ”Miksi äänestäisin?!”, ”Äänestämällä tuet Putinia” ja monet muut vastaavat kommentit ilmestyivät toinen toisensa perään.

NTF:n Facebook-sivu on pieni ja massoille näkymätön media, mutta ilmiö on osa suurempaa kokonaisuutta, jonka minä uskon ratkaisevan EU:n ja koko ihmiskunnan tulevaisuuden. Kaikenlainen nettitrollaus, ikävä huutelu ja ilkeämieliset postaukset ovat nykypäivää. Valitettavasti nykypäivää ovat myös anonyymit tilit, jotka keskittyvät ilkeyden ja väärän tiedon levittämiseen täyspäiväisesti. Tavoite on tyylilajista huolimatta sama – ihmisryhmien mustamaalaaminen ja naurettavaksi tekeminen.

Ruotsin TV4:n ohjelma Kalla fakta soluttautui Ruotsin toiseksi suurimman eduskuntapuolueen, Ruotsidemokraattien viestintäosastolle. Ohjelma paljasti, miten puolue käyttää systemaattisesti anonyymejä tilejä väärän tiedon tai ”huumorin” levittämiseen sosiaalisessa mediassa. Järkyttävää ja pelottavaa. Mutta vielä pelottavampaa oli puoluejohdon reaktio paljastukseen. He eivät nähneet toiminnassaan mitään väärää ja käänsivät itsensä uhreiksi. Puheenjohtajan mukaan käynnissä on ”valtava kotimainen vaikuttamisoperaatio vasemmistoliberaalin eliitin puolelta.” Ja kaikkein pelottavinta oli Ruotsidemokraattien kanssa yhteistyötä tekevän oikeistohallituksen hiljaisuus.

Osallistuin toukokuussa European Transport Workers’ Federation ETF:n nuorisokomitean järjestämälle matkalle Auschwitziin. Puhuimme äärioikeiston noususta ja yritimme professoreiden avulla ymmärtää, miten vastaava kauhu voitaisiin välttää. Minulle päällimmäisenä jäi mieleen tämä: Auschwitz ei tapahtunut yhdessä yössä. Se oli pitkän, järjestelmällisen työn lopputulos. Työn, joka alkoi toisinajattelijoiden ja juutalaisten mustamaalaamisella, eristämisellä ja heidän ihmisarvonsa nakertamiselle pala palalta.

Nettitrollaus ei ole kepeää hupia. Mielipideilmasto on jo muuttunut kylmemmäksi, ja avoimen rasistisiin kannanottoihin ei suhteuduta yhtä tuomitsevasti kuin ennen. Ei anneta Euroopan luisua kohti sekasortoa ja kauhua. Vaikka vihaan on helpointa vastata vihalla, yritetään silti yhdessä pysyä valon, ihmisoikeuksien ja solidaarisuuden puolella, nyt ja aina.