Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.
Siirry etusivulle
Aihe: Maailmalta

Det här är mitt sommarprat

Julkaistu

Sommar i P1 -ohjelma on yksi Ruotsin radion suosituimmista ohjelmista. Sarjan jokaisen 90 minuuttia kestävän ohjelman esittää eri henkilö, joka puhuu henkilökohtaisesti tärkeästä aiheesta ja soittaa valitsemaansa musiikkia. Juontajaksi kutsuminen on kunnia, jota on verrattu ritarin arvon saamiseen Ruotsissa. Tämän kesän viimeisen jakson puhujana oli Suomen presidentti Sauli Niinistö.

Niinistö puhui maailmanpoliittisesta tilanteesta, Suomen ja Ruotsin Nato-prosessista, mutta myös omasta suhteestaan Ruotsiin ja ruotsin kieleen. Olen asunut Ruotsissa vuodesta 2018, ja Niinistön puhe sai minut jälleen kerran pohtimaan omaa suhtautuistani Ruotsiin ja suomalaisuuteen.

Suomesta katsottuna Ruotsi on usein nähty jonkinlaisena isoveljenä, edelläkävijänä ja rakkaimpana kilpakumppanina urheilussa. Ruotsista päin katsottuna taas Suomi ei ole yhtä kiinnostava. Siinä missä lähes kaikki suomalaiset ovat joskus käyneet Tukholman risteilyllä, ei monikaan ruotsalainen ole koskaan käynyt Suomessa. Ei vaan kuulemma ole ollut asiaa.

Myös työmarkkinoiden suhteen Suomesta tykätään katsoa Ruotsin suuntaan. Niin myös nyt, kun Suomen hallitus suunnittelee muutoksia työlainsäädäntöön. Muutosta perustellaan muun muassa sillä, että Suomen lainsäädäntö päivitettäisiin muiden Pohjoismaiden tasolle. Nopea soittokierros kollegoille vahvisti sen, minkä toki jo tiesinkin: Ruotsin lainsäädäntö ei kiellä lakkoja, eikä palkkamalli todellakaan ole laissa säädetty asia. Kyse on sopimuksesta työmarkkinaosapuolten välillä. Ei siis pakottavasta laista, vaan sopimuksesta. Sen sijaan Ruotsin lainsäädännöstä löytyy paljon työntekijöitä suojaavia pykäliä, joita ei Suomessa ole, muun muassa käänteinen irtisanomisjärjestys.

Ensimmäisen kolmen Tukholmassa asumani vuoden aikana en huomannut Ruotsin uutisissa Suomea mainittavan juuri lainkaan. Korona, Ukrainan sota, Marinin hallitus ja Nato-prosessi muuttivat tätä kuitenkin huomattavasti, ja nykyisin Suomen tapahtumia seurataan tarkasti (joskaan huomio ei toistuvien rasismikohujen keskellä ole ollut vain kunniaksi). Myös Niinistö mainitsi kesäpuheessaan, että hän on havainnut maiden suhteissa muutosta lähivuosina.

Pienet asiat voivat olla merkityksellinen tapa näyttää arvostusta. Niinistö mainitsi Ruotsin entisen pääministerin Stefan Löfvenin kyvyn siteerata runoilija Eeva Kilpeä ulkomuistista. ”Se todisti arvostuksesta, jollaista en aiemmin ollut Ruotsin suunnalta kokenut. Sitä en unohda”, Niinistö sanoo puheessaan. Minulle vastaavaa iloa tuotti elokuussa Tukholmassa juostun Midnattsloppet-juoksutapatuman alkulämmittelyissä tuhatpäisen juoksijajoukon hyppiminen Käärijän suomenkielisen Euroviisu-kappaleen tahtiin.

Niinistö oli valinnut kesäpuheensa lomaan muun muassa Sibeliusta, Myrskyluodon Maijan ja JVG:n Hombren. Lienee sanomattakin selvää, että minä ”pidän kaksin käsin kiinni juomista niinku CHA, CHA, CHAAA!”.