Convoyksi nimetty mielenilmaisujoukko on Suomessakin ajamassa koronan uuvuttamassa ajassa itselleen tärkeitä asioita. Kanadasta ja Australiasta rantautunut kansalaisaktivismi ajaa kolmea asiaa: hallituksen tulee alentaa bensan hintaa, koronarokotuksista ja –rajoituksista tulee luopua ja hallituksen tulee myös erota.

Mieltään saa osoittaa, kunhan sen tekee lain ja sääntöjen puitteissa. Keskellä Mannerheimintietä saunottiin konttisaunassa ja toimittajat haastattelivat höyryäviä miehiä pakkasessa: ”Mitä vastustat?”. Vastaukset toimittajien kysymyksiin välillä yllättivät: ”En vastusta mitään, mutta kannatan saunomista paraatipaikalla!”.

POLTTTOAINEDEN HINNAT ovat herättäneet laajemminkin ärsytystä, vaikka tilastoista tarkistamalla voi todeta, että hinta on huidellut ihan samoissa korkeuksissa myös kymmenen vuotta sitten. Kuten nyt, silloinkin hintaa määritti maailmanmarkkinahinta eikä meillä ole siihen minkäänlaista vaikutusmahdollisuutta.

Verotus on toki maavertailussa kireää, sillä bensiinin kuluttajahinnasta 60 prosenttia ja dieselin hinnasta noin puolet koostuu veroista: valmiste- ja arvonlisäverosta. Valmisteveroa on korotettu 2010-luvulla viisi kertaa täysin tarkoituksellisesti, ja perusteluna on ollut verotuksen tehokkuuden lisääminen: siirretään verotuksen painopistettä työn verotuksesta kulutuksen verotukseen, etenkin terveydelle ja ympäristölle haitallisten tuotteiden verotukseen. Haittaveroja ovat alkoholi-, tupakka-, virvoitusjuoma- sekä energiaverot.

SUOMEN VEROPOLITIIKAN linjana hallituksen värityksestä riippumatta on ollut haittaverojen korotus ja työn tekemiseen kannustava verotus. Mutta tämä siirros on laajassa mitassa täysin mahdoton. Ansiotuloveroja kerätään n. 30 miljardia euroa vuosittain ja haittaveroja kaikkineen vain 8 miljardia. Paljon saa bensaveroja korottaa ennen kuin päästään vaakakupeissa edes tasoihin.

Jotta verot polttonesteiden litrahinnassa edes eläisi yleisen hinta- ja palkkakehityksen mukana, on pitoisuuksiin (ei siis hintaan) perustuvaa valmisteveroa korotettava aktiivisesti lakimuutoksilla. ALV sen sijaan pysyy mukana ja reagoi automaattisesti hintatasoon, sillä se on 24 % hinnan päälle. Ja ALV lisätään valmisteveron sisältävään hintaan. ALV on ollut vuodesta 2013 lähtien nykytasolla. Lopputulemana polttoaineiden hinta on nyt siis reaalisesti samalla tasolla kuin se oli vuosina 2008 ja 2012.

Tästä voi kyllä päätellä sen, että polttonesteiden kuluttajahintaan voi vaikuttaa myös Suomessa, vaikka maailmanmarkkinahinta otetaankin annettuna. Fossiilisen bensalitran valmistevero on 76 senttiä ja dieselin 60 senttiä. Litrahinnasta valmisteveroa on siten 30–40 %. Tosin verottajan ja autoilijan välissä on myös bensakauppias, joka ei välttämättä viekään mahdollista veroalennusta pumppuhintoihin.

VAIKKA HALLITUS haluaakin reagoida hinnan alennusvaatimukseen, siihen taipuessaan se tulee vaikeuttamaan omaa taivaltaan monella tavalla. Se mikä nyt kassasta viedään, tulee leikattavaksi peiton toisesta päästä. Hallitusviisikossa on sovittu, että valtiontaloutta tasapainotetaan 350 miljoonalla eurolla, tämän mahdollisen polttoainehinnan kompensaation lisäksi. Keneltä tämä raha otetaan pois?

Taipuminen merkitsee myös uudenlaisen yhteiskuntavaikuttamisen alkua. Tämä on kalteva pinta. Jos Mannerheimintien liikenteen pysäyttämällä saa tahtonsa läpi, mitä seuraavaksi? Edustuksellinen demokratia poikkeaa suorasta demokratiasta siten, että vaaleilla valitut henkilöt edustavat laajasti kansan näkemystä. Sen sijaan suora demokratia voi olla paljon sattumanvaraisempaa, sillä se edustaa yleensä pientä ja äänekästä joukkoa, eikä hiljaisilla ole ääntä laisinkaan.

SUORAA DEMOKRATIAA on lisätty mahdollisuudella kansalaisaloitteeseen 50 000 nimeä keräämällä. Mutta ei kai voida lähteä sille tielle, että kulloinenkin – vaikka vain väliaikaisesti – harmittava asia korjataan mielenilmauksen jälkeen siltä seisomalta? Lista asioista olisi varmasti päättymätön.