OLEN 36-VUOTIAS AUTONKULJETTAJA, syntyjäni Kokemäeltä. Nyt asumme Säkylässä. Pienestä pojasta asti olen kulkenut isäni kyydissä pitkin suuria valtateitä Suomesta aina Italian saappaankärkeen. Noin 10-vuotiaana olin isäni kyydissä koko kesälomani pitkin Eurooppaa. Kouluun palatessani olin vain ilmoittanut, etten oikein missään ole käynyt, vaikka olin nähnyt paljon enemmän kuin moni ehtisi elämässään. Eipä nuori poika osannut reissuja vielä arvostaa.

Kun oma uran alku koitti, ajoin jakeluautolla, kunnes ajokokemusta ja ikää oli riittävästi yhdistelmäajoneuvokorttiin. Ensin ajoin ympäri Suomea, hetkeä myöhemmin sain mahdollisuuden koittaa muutaman vuoden ajoja Ruotsiin.

Sitten sain sukulaisiltani ”Cemt-Trans-viestiä” - kiinnostaisivatko kotimaan irtoperätyöt? Niitä hetken ajeltuani alkoi tuntua, että elämä vaatisi taas hiukan uutta ja jännää. Olen kuitenkin luonteeltani utelias. Cemtillä oli tarjota reissuja Keski-Eurooppaan ja aina oli ollut mielessä, että kyllä sinne joskus on mentävä koittamaan rajojaan.

Reissukassi auton punkalle ja matka kohti etelää sai alkaa. Ensiksi Vuosaaren kautta laivalla Saksan Travemündeen, mistä ajoin ekan reissuni Hollannin Rotterdamiin. Siellä lastattiin hedelmät kyytiin, mistä ajoin takaisin Travemündeen viemään kärryä.

TYÖ MANTEREELLA oli aluksi uusien paikkojen ja tapojen opettelua. Apua sai kuitenkin nopeasti muilta kuljettajilta. Saksan Lübeckissä on suomalaisilla kuljettajilla paikka nimeltä Lenkertreff, siellä kuljettajat pääsevät syömään ja saunomaan.

Meidän firmamme ajaa pitkälti raaka-aineita Saksan ja Espanjan välillä. Välillä on mukava päästä Espanjan lämpöön, vaikka pidänkin itse Saksan ja Hollannin nopeiden kuormien ajamisesta.

Kun oli jonkin aikaa ajellut, alkoi löytää uusia paikkoja pitää taukoja ja viettää aikaa. Yksi näistä on Rotterdamin merimieskirkko, jossa pääsee saunomaan ja syömään kotimaista ruokaa.

Alussa olikin ehkä suurin järkytys, että liikennettä löytyy niin paljon eikä se oikeastaan vähene missään. Päivä tulee aloittaa todella aikaisin, jos illalla haluaa löytää hyvän parkin. Itse suosin maksullisia parkkipaikkoja, koska se takaa paremman turvallisuuden itselle ja autolle. Parkkipaikat maksavat 10-20 € vuorokausi. Lähes aina niistä löytyy joku suomalainen, jonka kanssa voi vaihtaa muutaman sanan.

Lastaukset ovat yleensä kellontarkkaa touhua. Myös tuotteiden lämpötiloista pitää olla tarkka tieto, jotta tuotteet tulisivat Suomessa asiakkaan pöytään tuoreena. Kun tavarat on saatu kyytiin, on yleensä se aika, jolloin soitan kotiin. Videopuhelut helpottavat lasten kanssa keskustelua. Kotona aletaan nukkua, kun itse jatkan vielä ajamista noin kuusi tuntia. Onkin sovittu, että laitan viestin, kun olen päässyt itse turvallisesti parkkiin.

PITKÄT TAUOT olen koittanut käyttää kaupunkien nähtävyyksien ja historian tutkimiseen. Liikuntaa on helppo harrastaa, kun kävelyteitä ja kuntosalejakin on tarjolla reilusti. Tietysti välillä on maisteltu paikallisia oluita, jos hyvä kaveriporukka osuu parkkiin. Olen koittanut käyttää vapaa-ajan niin, että sillä jaksaa seuraavan viikon tehdä töitä.

Kun muutaman viikon reissulta palaa kotiin, ottaa yleensä muutaman päivän, että reissun viimeisetkin pölyt saa pyyhittyä mielestään. Perheeseen kuuluvat vaimo ja kaksi tyttölasta iältään 5 ja 11 vuotta. Sohvalla ei juuri ehdi maata, sillä perheessä harrastetaan niin viulua, balettia, taitoluistelua, jääkiekkoa kuin kaikenlaisia puulaakilajeja. Lisäksi meillä on kaksi koiraa, jotka ovat nekin joskus kentän laidalla kannustamassa.