Venäjän julma hyökkäyssota Ukrainaan on pysäyttänyt arkemme. Vaikka maailmassa soditaan jatkuvasti jossain päin, tämä sota on käännepiste. Hirvittävä murskaaminen, ihmisten kidutus ja tappaminen ovat tulleet ikkunamme alle. Onko tämä vakiintuneen tiedekäsityksen, lain ja sääntöjen, moraalin ja etiikan sekä kirkon ja uskonnon uudelleenmäärittelyn paikka?

Joudun kaivamaan opiskeluaikaiset muistiinpanot esiin. Miten järjellä selitettävissä oleva voi muuttua järjettömäksi? Taloudellisen toimijan päätöksenteko on talousteorian pääolettaman mukaan rationaalista. Teorian mukaan ihminen (homo economicus) tekee valintoja, jotka maksimoivat hänen hyvinvointinsa, kun hän valitsee itselleen budjettirajoitteensa puitteissa optimimäärän vapaa-aikaa ja kulutusta. Ahneudella on draiveri-roolinsa tässäkin, vaikka rahalla sinänsä ei ole mitään itseisarvoa – rahalla on vain välinearvoa.

Ilmeisesti ihmistä ohjaavat myös muut voimat kuin vapaa-ajasta ja kulutuksesta saatava hyvinvointi. Miten on mahdollista, että rahaa miljardeja omistava diktaattori ei ole tyytyväinen tilanteeseensa, vaan haluaa saavuttaa vielä jotain enemmän? Kunnia ja maine sekä valtapyrkimykset ovat taloustieteellisen ajattelukehikon ulkopuolisia yksilötavoitteita, vaikka peliteoria onkin keskeinen taloustieteen osa-alue (nobelistimme Bengt Holmströmin erikoistumisalue).

EIPÄ SILTI, voimme helposti kyseenalaistaa myös rahan toimintamme motivaattorina. Sodan kauhuja katsellessamme meidän täytyy olla pettyneitä omaan toimintaamme. Häpeää vältellen kiistämme sen, että oma toimintamme olisi millään tavalla tuottanut tämän tilanteen. Sinisilmäisyytemme taustalla on tietenkin vaurastumisen ihannointi ja mukavuudenhalu. Se heijastaa oletusta, että rahalla voi ostaa kaikkea muuta hyvää, kunhan omasta elintasosta ei tarvitse tinkiä. Rahalla voi ostaa bensaa ja maakaasua, rakkautta, luonnon monimuotoisuutta ja hyvää yhteiskuntaa.

Rahalle kyllä löytyy aina vastaanottaja ja myös kanava mitä pitkin se kulkee, vaikka pankkiyhteydet katkaistaisiin. Ja rahaa voi aina myös pestä. Maailmasta tuskin löytyy korruptiosta vapaata yhteiskuntaa, vaikka demokratioita olisivatkin. Valitettavia esimerkkejä löytyy myös vähiten korruptoituneista maista, kuten Suomesta. Yksi surullisen kuuluisa tapaus on asfalttifirmojen hintakartelli, jota ylläpidettiin lähes kymmenen vuoden ajan. Kartellit aiheuttavat vahinkoa asiakkailleen (joista julkinen sektori merkittävin), markkinoille ja koko yhteiskunnalle. Jos meidän tieinfra on huonossa kunnossa, osasyyllinen siihen on löytynyt!

EMME VASTAA sotaan sodalla, vaikka tämän seurauksena määrärahoja lisätäänkin sadoilla miljoonilla Euroopassa sotaan varautumiseksi. Yhden valtion törkeys laittaa asiamme yhtäkkiä uuteen tärkeysjärjestykseen. Kontrastit kirkastavat ajatteluamme. Taloudelliset prioriteetit saavat nyt väistyä, kun avustamme sotaan joutunutta kansaa ja asetamme talouspakotteita, jotka heikentävät selkeästi myös omaa hyvinvointiamme.

Koronaa vastaan taistelu oli vielä inhimillistä ja luonnollista, vaikka sen ympärillä paljon taloudellista kikkailua tehtailtiinkin. Voimme oppia tästäkin kriisistä sen, että meidän on varjeltava demokratiaa, vaalittava kansalaisten sivistystasoa ja pyrkiä katsomaan pidemmälle aikavälille kansalaisten hyvinvointia edistäen.

DIKTATUURI on ennustamaton yhdistettynä siihen, että kansalaisille ei kerrota totuutta tai heillä itsellään ei ole kykyä erottaa totuutta valheesta. Itsellemme yhteiskuntapolitiikan ohjenuoraksi pitäisi ottaa lasten ja nuorten parhaan mahdollisen tulevaisuuden saavuttaminen. Tällöin päätöksiimme tulee automaattisesti sosiaalisen, ekologisen ja taloudellisen kestävyyden tavoittelu.

Sääli, että muistutus asioiden tärkeysjärjestyksestä tulee eteemme julmimman kautta.