Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.
Siirry etusivulle
Aihe: Pääkirjoitus

Ajamista väärään suuntaan – eli u-käännöksen paikka

Julkaistu

Sini Silvàn

päätoimittaja

Uutisia ja ajankohtaisohjelmia katsoessa tulee se olo, että Suomessa ajellaan päin punaisia. Ehkä jopa yksisuuntaista tietä väärään suuntaan. Kolina käy, ja rikotaan ehjää. Leikataan vammaisten koulukirjoista ja pistetään yt:t oppilaitoksiin, sammutellaan valoja leikkaussaleista ja kuin kirsikkana kakussa kaadetaan viimeisetkin vanhat metsät. Välillä toki säädetään pohjoismaiden liki tujuimmat nikotiinipussit kansalaisten saataville. Erityisesti hajotetaan yhteiskunnallisia turvaverkkoja.

Hallitukselta puuttuu empatia.

Onko koskaan aiemmin ollut hallitusta, jolle on ollut yhtä tärkeää julistaa yksinvaltiuttaan ja kävellä yli paitsi opposition – myös liki kaikkien asiantuntijoiden. Maahanmuuttajiin liittyvän kolmen kuukauden säännön osalta hallitus on erikoisesti kävellyt jopa yli EK:n kannan.

Valtiolla on velkaa, kyllä. Mutta sen viimeisenkin valon sammuttaminen koko maasta ei edistä velan maksua. Haparoimme eksyneinä pohjoisen hämärässä.

Esimerkki tyhmästä säästämisestä on vaikka se, ettei osta hammasharjaa. Siinähän säästää jo pari euroa, tulevista hammaslääkärilaskuista viis. Tai se, ettei lisää auton moottoriin ollenkaan öljyä, säästösyistä. Kategorinen säästäminen ei siis ole järkevää.

Perusperiaate saada rahaa velan maksamiseen on tehdä töitä. Siksi tarvitaan rohkeita investointeja, tekemistä, innovaatioita. Kun syntyy teollisuutta ja tuotantoa, tarvitaan kuljetusta, jolloin tarvitaan kuljettajia, joille maksetaan palkkaa, jotka taas tarvitsevat asuntoja, joita pitää rakentaa ja rakentajatkin tarvitsevat lapsilleen päivähoitopaikkoja eli palveluja. Syntyy ostovoimaa, tekemisen meininkiä ja luottamuksen ilmapiiri.

Tähän hommaan, tähän Suomen pyörittämiseen tarvitaan meidät kaikki, sillä kovin paljonhan meitä suomalaisia ei ole. Ay-liike on olennainen neuvottelukumppani rakentamaan kokonaisuutta. Kysy vaikka – keneltä. No vaikka Teemu Selänteeltä, jolla on viime aikoina ollut paljon poliittisia mielipiteitä, vaikkei niistä aina niin samaa mieltä olisikaan.

Teemun voisimme ottaa keulakuvaksi siinä, miten neuvotellaan. Selänne kuului aikanaan jääkiekkoilijoiden ammattiyhdistysliikkeeseen eli pelaajayhdistykseen. Yhdistyksen ja NHL:n pelaajien palkkakiistojen takia Selänne oli urallaan sivussa kaukalosta yli vuoden päivät työtaisteluiden vuoksi. NHL:n työtaistelut olivat työsulkuja, joilla työnantaja tavoitteli palkkakattoa eli eräänlaista ”pakkolakia”. Selännekin on ollut siis taistelemassa aktiivisesti tätä vastaan.

Hyvä Teemu, tee sinäkin u-käännös. Kerro Suomen hallitukselle, miten mainiota on ammattiyhdistystoiminta ja puolensa pitäminen. Ryhdytään kaikki samalle puolelle, Suomen puolelle. Kun pinnan alta kaivetaan, olemme aika samanlaista porukkaa.