KAKSISATAAKUUSIKYMMENTÄ, niin monta kertaa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton edustajat istuivat alas työehtosopimusneuvottelu- ja sovittelupöytiin työnantajaliittojen kanssa. Näin sovittiin tällä kierroksella AKT:n työehtosopimukset. Luvussa eivät edes ole liiton sisäiset kokoukset.

Elinkeinoelämä ja yrittäjäjärjestöt ajavat hallitusneuvotteluihin liki romantisoitua ideaa paikallisesta sopimisesta. Tavoitteina hallitusohjelmaan on väläytelty myös lakko-oikeuden rajoittamista, luottamusmiesjärjestelmän heikennyksiä, muutoksia työaikalakeihin ja yleissitoviin työehtosopimuksiin.

Jos tes-neuvottelut todella ripoteltaisiin yritystasolle, neuvotteluja olisi tuhansia. Halutaanko jokaisessa yrityksissä oikeasti miettiä erikseen esimerkiksi lomat, lomapalkat, sairauslomien palkat, lisät, vanhempainvapaiden korvaukset, tauot ja työaikasidonnaisuudet?

Yritystason neuvottelut vaatisivat vankkaa luottamusmiesjärjestelmää, eli ei ihme, että sekin halutaan murentaa. Tai onko tavoite saada kaikista työntekijöistä eräänlaisia itsensätyöllistäjiä, jotka neuvottelevat omat ehtonsa? Työntekijän viimeinen selkänoja on työlainsäädäntö, joka nykyisellään on hentoinen suoja. Työelämätutkijat Satu Ojala ja Markku Sippola näkevät kehityksen karuna: ”edessä voi olla Viron ja Venäjän tie ja irtautuminen pohjoismaisesta neuvottelukulttuurista.”

SUOMALAISEEN TYÖEHTOSOPIMUSJÄRJESTELMÄÄN on rakennettu sisään omanlaisensa tasapuolisuus. Neuvottelujärjestelmä kompensoi sitä, ettei yritysten johdossa ole työntekijöiden edustusta. Yleissitovuus tarkoittaa työntekijöille yhdenvertaisuutta työpaikasta riippumatta. Se turvaa työntekijöiden asemaa järjestelmässä, jossa työnantajalla on verrokkimaihin nähden vahva direktio- ja tulkintaetuoikeus.

Työelämän järjestelmämuutoksessa elinkeinoelämä haluaa vain rusinat pullasta. Paikallisen sopimisen vapaus tarkoittaa työnantajan vapautta, ilmeisesti myös vapaus määritellä, mistä hallitusneuvotteluissa puhutaan. Onko nyt paikallisen sopimisen sijaan parempi keskustella liian kuormittavista työoloista, liian alhaisista palkoista ja työssä jaksamista. Näihinkin neuvottelujärjestelmällä voidaan tarttua.

Kansainvälisen tutkimusnäytön mukaan keskitetyt neuvottelumallit edistävät työllisyyttä. Työehtosopimuksilla ostetaan myös työrauhaa. Jos neuvottelut olisivat paikallisia – työrauha solmittaisiin työpaikka kerrallaan.

JA SE TÄRKEIN. Jo nyt paikallinen sopiminen on mahdollista, mikäli halutaan sopia nykyisiä työehtoja paremmin.

Asiaa voisi kysyä myös näin: ostatko kotiin kuljetettua ruokaa yritykseltä, jonka kuljettajat hakevat oman ruokansa leipäjonosta? Ostaisitko kuitenkin mieluummin yritykseltä, joiden kuljettajat saavat työehtosopimusten mukaista palkkaa? Näitäkin nimittäin on.