Edellisessä jutussa mainitusta Pottergatesta huolimatta kuljettajattomia autoja toimii toki tänäkin päivänä. Esimerkiksi Tallinnassa linja-auto kuljettaa matkustajia Kadriorgin puiston alueella ilman kuljettajaa. Volvo opettaa kuorma-autojen ohjelmistoja ajamaan autonomisesti Göteborgin satamassa. Näitä kokeiluja yhdistää se, että ne ovat hyvin rajatulla alueella ja sellaisissa olosuhteissa, missä esimerkiksi muuta liikennettä tai kulkijoita ei juuri ole. Nämä olosuhteet on pystytty opettamaan laitteille.

Aidosti kuljettajattoman, autonomisen liikenteen kasvun kannalta on ratkaisevan tärkeää, että ajoneuvo paitsi näkee, myös ymmärtää oikein, mitä sen edessä tiellä on, ja että se ymmärtää myös syy-seuraus -suhteet. Otetaan yksinkertainen esimerkki. Kuka tahansa ihminen, joka näkee tien vieressä vaikkapa lapsen, koiran ja pallon, ymmärtää, että kohta joku näistä voi olla tiellä, vaikkei olisi itse koskaan tällaiseen tilanteeseen törmännyt.

Toistaiseksi neuroverkot kuitenkin pystyvät vain lukemaan pikseleitä eivätkä ymmärrä abstrakteja merkityksiä. Lisäksi niitä on helppo huijata vaihtamalla muutamia pikseleitä toisiksi, jolloin ne tulkitsevat kuvia eri tavalla. Kun ihminen – jopa pieni lapsi − tunnistaa esimerkiksi hieman utuisesta kuvasta, mitä siinä on, kone välttämättä ei.

Kone tunnistaa parhaimmillaan kohteita mutta ei ymmärrä niiden välisiä suhteita tai voi tulkita epäselvässä tilanteessa, sumussa tai sateessa, tietyt pikselit väärin. Tänä päivänä tekoäly ei vielä kykene ennustamaan esimerkiksi jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden liikkeitä, ei tunnista kaikkia esineitä kaikissa olosuhteissa eikä näiden suhteita toisiinsa.

Sinunkin autossasi

Tieliikenne on automatisoitunut paljon viime vuosina. Tuttuja ovat erilaiset kuljettajaa avustavat järjestelmät, jotka muistuttavat tai auttavat ajamaan energiatehokkaasti ja ekologisesti. Automaatti valvoo auton nopeutta sekä turvavöiden käyttöä tai auttaa pitämään sen kaistojen välissä. Meillä on järjestelmiä, jotka voivat hallita autoa tietyissä olosuhteissa, usein valtateillä ja auringossa, mutta ihmiskuljettajan on aina seurattava ajoympäristöä.

Tietokoneet eivät ymmärrä maailmaa kuten ihmiset. Me voimme ennustaa ja toimia sen perusteella, mitä olemme kuulleet tai lukeneet vaikkemme ole itse sitä kokeneet. Me pystymme joustavasti reagoimaan niihin tilanteisiin ja haasteisiin, joita tiellä kohtaamme. Ainakaan toistaiseksi koneet eivät. Tekoälyllä on paljon kehittymisen varaa, ennen kuin se on varteenotettava korvaaja kuljettajalle.

Ja vauhti kiihtyy

Mutta kehitys kulkee nopeasti. Vuoden 2003 maaliskuussa 15 ilman kuljettajaa toimivaa ajoneuvoa kokeili Mojaven automaassa 250 mailin matkan suorittamista itsenäisesti. Pisimmälle päässyt ajoneuvo kulki noin 25 mailia. Kuitenkin jo pari vuotta myöhemmin peräti viisi ajoneuvoa pääsi perille. Erilaiset arviot siitä, koska liikenne voisi toimia ilman kuljettajaa, liikkuvat vuosien 2035 – 2200 välillä riippuen esimerkiksi siitä, miten viranomaiset säätelevät kehitystä. Vuosi 2200 kuulostaa kaukaiselta, mutta vuosi 2035 on jo mutkan takana.