Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022 presidentti Tarja Halonen (virassa 2000–2012) on saanut rapaa niskaansa ja kuraa päälleen. Sen sijaan sekä Krimin miehityksen 2014 että täysimittaisen sodan alun aikana presidenttinä istunut Sauli Niinistö on selvinnyt vähällä. Salen ja Putinin yhteiset lätkäkuvat kesäkuulta 2012 ovat hyväksyttyjä, mutta Muumimamma-Haloskan lahjakissa Meggi tammikuussa 2013 on tuomittavaa Venäjän nuoleskelua.

Tästä epäsuhdasta, ja koko Tarja Halosen maailmankuvasta, Meri Valkama on kirjoittanut sujuvan ja pohdiskelevan kirjan. Hän asemoi itsensä poliittisesti “Halosestakin katsottuna reippaasti vasemmalle”. Se ei haittaa, päinvastoin. Valkama tekee hyvää työtä, kirjailijan syvällisyydellä.

Asetelma korostuu kirjassa: nuori nainen yrittää ymmärtää vanhan (vallas)naisen tekemisiä ja vaikuttimia. Ja vanha nainen haluaa antaa nuorelle – ja kaikille nuorille – toivoa sekavassa maailmassa.

Vaikka Halosen ulkopoliittinen linja ja pitkälti elämäntyö vedettiin vessasta alas helmikuussa 2022, on kuitenkin mielenkiintoista lukea päätöksistä ja niiden taustoista. Ehdoton lukukirja kaikille Halosta äänestäneille.