Mitä uniapnealla tarkoitetaan?

Kun ihminen nukahtaa, ylähengitysteitä tukevat lihakset rentoutuvat. Jos nämä rakenteet ovat ahtaita, hengitysilman virtaus voi estyä kokonaan tai osittain. Apnea tarkoittaa hengityskatkosta. Uniapneapotilaalla esiintyy nukkuessa toistuvia, vähintään 10 sekunnin pituisia hengityskatkoksia tai hengityksen vaimentumia ainakin viisi kertaa tunnissa, monilla jopa useammin kuin kerran minuutissa. Pahimmillaan hengityskatkokset voivat kestää jopa yli minuutin, ja ne päättyvät tavallisesti lyhyisiin havahtumisiin, joita nukkuja itse ei välttämättä edes huomaa. Tämä häiritsee unta ja aiheuttaa unen rikkonaisuutta ja univajetta. Hengityskatkot aiheuttavat myös hapenpuutetta, josta kärsii koko elimistö.

Miten uniapnea diagnosoidaan?

Uniapnean dignosoinnissa tärkeää on lääkärin haastattelu ja tutkimus. Verikokeilla suljetaan pois muut samantapaisia oireita aiheuttavat sairaudet. Jos epäillään uniapneaa, edellä mainittujen tutkimusten jälkeen hoitava lääkäri tekee lähetteen yöpolygrafiatutkimukseen. Tutkimusta varten potilas saa kotiinsa yöksi laitteiston, joka mittaa hengityksen ilmavirtausta nenästä ja suusta happiviiksien avulla, hengitysliikkeitä rintakehän ja vatsan päälle kiinnitettävillä vöillä sekä veren happipitoisuutta sormesta. Lisäksi rinnan päälle kiinnitettävä pienikokoinen laite mittaa liikehdintää ja nukkumisasentoa sekä kuorsausääntä. Laitteen voi kiinnittää itse kotona ennen nukkumaan menoa ja irrottaa aamulla. Laite palautetaan aamulla samaan paikkaan mistä se on lainattu.

Lääkäri arvioi laitteen rekisteröimät tiedot ja antaa lausunnon, jossa arvioidaan, onko potilaalla uniapneaa, kuinka voimakas se on ja paljonko se heikentää yöllistä veren happipitoisuutta. Lisäksi lausunnossa kerrotaan onko uniapnea mahdollisesti asentoriippuvainen eli tuleeko se esiin lähinnä selinmakuulla. Lausunto toimitetaan sille lääkärille, joka on lähettänyt potilaan tutkimukseen, ja hän huolehtii mahdollisesta jatkohoitoon lähettämisestä.

Miksi uniapneaa pitää hoitaa?

• Hoitamaton uniapnea
• suurentaa sydän- ja aivoinfarktin riskiä
• huonontaa verenpainelääkkeiden tehoa
• huonontaa keskittymiskykyä ja mielialaa
• huonontaa ns. mieskuntoa
• lisää yöllistä virtsaamistarvetta
• suurentaa työtapaturmien ja liikenneonnettomuuksien riskiä

Uniapnean hoito parantaa elämänlaatua ja pienentää muiden sairauksien riskiä.

Miten uniapneaa hoidetaan?

Uniapnean vaikeusaste määrittelee hoitoa, mutta vaikeista oireista kärsiville valitaan yleensä ylipainehengityslaite eli CPAP-laitehoito. CPAP-laitteen puhallus muodostaa hengitysteihin ilmapilarin, joka pitää tukkeutumisvaarassa olevat ilmatiet auki unen aikana ja poistaa yleensä oireet nopeasti.

Laitehoitoakin tärkeämpää on uniapnean hoitaminen elintavoilla. Jo pienikin painonpudotus lieventää tehokkaasti ylipainosta johtuvaa uni­apneaa, ja sen lisäksi liikunnan tiedetään lievittävän uniapneaa vaikka paino ei laskisikaan. Myös alkoholin ja tupakoinnin välttäminen auttaa. Hengitysteiden ahtautta voivat lievittää myös vähäsuolainen ruokavalio ja tukisukat.

Muita uniapnean hoitomuotoja ovat hammaslääkärin valmistama uniapneakisko, jota käytetään lieväasteisen uniapnean hoitoon, tai asentohoito, jossa asentoriippuvaista uniapneaa hoidetaan estämällä selinmakuu esimerkiksi uniapneavyöllä tai T-paidan selkämykseen ommeltuun taskuun laitetulla tennispallolla.

Kirurginen hoito uniapneaan tulee kyseeseen joissain tapauksissa, kun aiheuttajana ovat rakenteelliset poikkeavuudet ylähengitysteiden alueella; esimerkiksi leuansiirto voidaan tehdä jos alaleuka sijaitsee poikkeuksellisen takana tukkien hengitysteitä. Myös laihdutusleikkaus voi joissain tapauksissa tulla kyseeseen.

Voiko uniapneaa sairastava ammattikuljettaja jatkaa työssään?

Traficomin ohjeistuksen perusteella ammattikuljettajalla uniapnea estää ajoluvan, jos henkilöllä on lieväkin vireystilan ongelma. Vireystilan arvioinnissa ei riitä asianomaisen oma tuntemus vireydestään/väsymyksestään, vaan tarvitaan vireystilaa mittaava testi tai ajokoe eli ns. ulkopuolinen arvio. Tämä sen takia, että kaikki uniapneapotilaat eivät koe olevansa poikkeavan väsyneitä vaikka testattaessa tulokset kertovat toista. Lisäksi uniapnean vaikeusaste ja uniapnean oireet eivät kulje käsi kädessä, joten rekisteröintituloksen perusteellakaan ei vireyttä voi kokonaan arvioida. Ammattikuljettajan hoidossa tavoitteena on aina, että potilas pystyy jatkamaan omassa työssään. Vain harvoin joudutaan tilanteeseen, että pelkästään uniapneataudin takia pitää luopua R2-ajoluvasta. Ammattikuljettajalle voidaan asettaa suullinen ajokielto väliaikaisesti, jotta hän pääsee uniapnean osalta tutkimuksiin ja hoidon aloitukseen. Tutkimusten perusteella tiedetään, että CPAP-laitehoito onnistuessaan poistaa liikenneonnettomuusriskin uniapneapotilaalta. Vireystila arvioidaan tutkimuksella vasta aloitetun hoidon jälkeen ja jos kyseessä on ollut lievempi uniapnea, tutkimusta ei aina tarvita lainkaan kun hoito sujuu. Jos CPAP-hoito ei onnistu, mietitään muita uniapnean hoitovaihtoehtoja. Jos uniapnea yrityksistä huolimatta jää hoidotta ja vireystestissä tai ajokokeessa todetaan vireysongelma, joudutaan tekemään ilmoitus poliisille ajoluvan peruuttamisesta.

Uniapnea ja liikenneonnettomuudet

Hoitamaton uniapnea suurentaa riskiä joutua liikenneonnettomuuteen noin 2–3-kertaiseksi uniapneaa sairastamattomiin verrattuna. Lieväkin uniapnea voi altistaa liikenneonnettomuuksille, jos potilaalla on väsymysoiretta. Päiväväsymyksen ja erityisesti väsymyksen ajaessa on todettu liittyvän suurentuneeseen liikenneonnettomuuksien riskiin. Aikaisemmat liikenneonnettomuudet tai vaaratilanteet liikenteessä väsymyksen vuoksi ovat merkittäviä tekijöitä arvioitaessa poikkeavaa nukahtamistaipumusta ja ajoterveyttä uniapneapotilaalla. Lisäksi lihavuus, pitkät ajomatkat, lyhyt unen kesto, unilääkkeiden käyttö ja vaikeampi yöllinen hapenpuute uniapnean vuoksi liittynevät suurentuneeseen liikenneonnettomuusalttiuteen.

Uniapneapotilaan vireystilaa voidaan tarvittaessa arvioida tarkemmin erikoissairaanhoidossa esimerkiksi terveysperusteisella ajokokeella tai hereilläpysymistestillä. Terveysperusteisessa ajokokeessa tutkittavaa pyydetään yleensä ajamaan suoraa tietä tasaisella nopeudella 90 minuutin ajan liikenneopettajan valvoessa tutkittavan vireystilaa. Hereilläpysymistestissä mitataan tutkittavan kykyä ylläpitää vireyttä väsyttävässä ympäristössä. Testi tehdään laboratorio-olosuhteissa.

Jos haluat tietää lisää, lue vaikkapa TYKS:n Uni- ja hengityskeskuksen sivuilta lyhyt juttu aiheesta ”Sairastatko tietämättäsi uniapneaa?” tai katso keuhkolääkärin tietoiskuvideo ”Tietoa uniapneasta” https://www.vsshp.fi/fi/toimipaikat/tyks/uni-ja-hengityskeskus/potilaille/Sivut/default.aspx Samasta internetosoitteesta löydät muutakin kiinnostavaa ja hyödyllistä tietoa uniapneasta.

Irina Virtanen on dosentti, osastonylilääkäri, TYKS kliininen neurofysiologia
Tarja Saaresranta on dosentti, osastonylilääkäri, Uni- ja Hengityskeskuksen vastaava koordinaattori, TYKS keuhkosairaudet ja allergologia