
Kuukauden runo 1/2025
Kaikki syntyy puhtaina
Ovet ovat auki
Kaikelle ajallaan
Mieli jähmettyy
Aika ei
Mitä meistä on tullut
Varjomme lankeaa maahan
Rakkaan kodin raunioilta
Maailmanpuu kaadettuna
Menetettyjen lehtien leijunta
Aamuun kaikonneena
Taistojen murtaessa vahasinetit
Lupauksen ihmisen kasvamisesta
Mikä on sen värin merkitys
Lahjoitta lähdemme
Siemenet jääneet pitkän pilven alle
Kun kaikki hiljenee
Tuuli tähyilee tyhjää maata
Mihin valo voisi vielä laskeutua
Mutta siihen asti