Pilkkikisoilla on pitkä historia AKT:n Lapin osastoilla. Koronan vuoksi viimeiset kaksi talvea jäivät välistä, joten odotukset olivat tänä vuonna korkealla. Kilpailut järjesti tällä kertaa Kemin Autoalantyöntekijät yhdessä Kemin Ahtaajien kanssa.

– Olemme tehneet niin aiemminkin ja todenneet sen toimivaksi ratkaisuksi, Kemin Autoalantyöntekijöiden puheenjohtaja Teija Mustonen sanoo.

Mustosella itsellään on jo kaksi kiinnitystä naisten sarjan pokaaliin. Hän aikoo silti lähteä kisoihin iloisin mielin, ilman paineita. Kovimmaksi haastajakseen hän nimittää rovaniemeläisen Marjatta Mäkiollitervon.

Kisojen lähtöpaikalla lähtijöitä kannustavat myös osastojen puheenjohtajat, heistä Rovaniemen edustaja tällä kertaa muonamiehen roolissa.

– Harrastan kyllä itsekin pilkkimistä, mutta nyt muiden mielihyvä meni nyt oman pilkki-innon edelle, Rovaniemen Kuljetustyöntekijöiden puheenjohtaja Jyrki Helminen sanoo nauraen makkarakojunsa edessä.

Mukavinta on, kun saa olla ulkona

Kellon lyödessä yksitoista pitkä vana pilkkiväkeä valuu kohti merenjäätä. Kolminkertainen Lapin piirin pilkkimestari, Marjatta Mäkiollitervo, pysähtyy lähelle rantaa ja alkaa kairata reikää. Mäkiollitervo teki uransa Rovaniemen Matkahuollossa. Hän myöntää, että pilkkiminen on hänellä verissä, mutta nyt takana on pitkä tauko.

Hän kuitenkin tietää, miten kisoissa onnistutaan.

– Jos on kala niin se otetaan. Sillä siisti.

Mäkiollitervo osallistui aiemmin kaikkiin kisoihin ja kiersi edesmenneen miehensä kanssa ympäri Suomea pilkkimässä. Tänne Kemin kisoihin hän tuli lähinnä tapaamaan vanhoja tuttuja ja tuulettumaan. Puolen tunnin pilkkimisen jälkeen pilkkilaukun sivutaskuun on kertynyt saalista yhden pikkuahvenen verran.

– Pilkkimisessä mukavinta on tämä, kun saa olla ulkona luonnossa. Voittosaaliit menevät nyt muille, nainen toteaa.

Lähettyvillä pilkkireiästä nouseekin saalista, ­ahven sekin. Torniolainen Jukka Kylmämaa napauttaa kalalta niskat nurin ja sujauttaa sen muovipussiin.

Kylmämaa on tottunut astetta isompien kalojen nostamiseen. 30 vuotta öljyautoa ajanut eläkeläinen pilkkii mökillään Äkäsjoella muun muassa harria ja taimenta.

Tämän päivän tavoite on silti selvä: Voittoa täältä haetaan!

Tutuilla vesillä Ajoksessa

Tunnin pilkkimisen jälkeen tummasta pilvestä tuprahtaa sakea lumimyräkkä. Kalasataman edessä pilkkivät Teija Pitkänen ja Urpo Soini ovat silti nähneet huonompiakin kelejä.

– Nämä ovat meille tuttuja vesiä, täällä tulee paljon pilkittyä. Ei tämä pahimmasta päästä ole, Teija Pitkänen sanoo.

Ajoksen seutu on parille tuttu myös työn puolesta. Soini on Kemi Shippingin pääluottamusmies ja Pitkänen teki uransa Ajoksen Satamassa siivoojana. Pilkkikisoihin hän tuli paitsi saaliin, myös mukavan yhdessäolon takia.

Mahdollisille saaliskaloille Pitkäsellä ja Soinilla on suunnitelma:

– Fileerataan ja savustetaan, Soini paljastaa.

Niin ikään Kemin Ahtaajiin kuuluvat Jari Kallio ja Kai Tikkanen ovat jo nostaneet merestä muutaman pikkuahvenen. Molemmat myöntävät pilkkivänsä normioloissa harvakseltaan. Kalliolla on syöttinä kuusamolainen kirppu, jossa on kärpäsentoukkia.

– Ennen tuli käytyä pilkillä enemmänkin. Tämä on mukavaa hommaa, polvillaan pilkkivä Kallio sanoo.

– Parasta tässä päivässä on kuitenkin se, kun näkee vanhoja tuttuja. Tämä on tällaista rentoa yhdessäoloa, kovin tosissaan ei oteta kilpailua, Tikkanen naurahtaa.

Onko tässä voittokala?

Viitisenkymmentä metriä Kemin suuntaan pilkkivät Leena ja Raimo Mäntykangas. Raimo Mäntykangas on Kemin os. 082:n jäseniä, nyt jo eläkeläinen. Hän teki uransa säiliöauton kuljettajana.

Vaimo Leena on onnistunut nostamaan yhden ahvenen, mutta siiman sotkeutuminen on hankaloittanut pilkkimistä. Hän uskoo, että voittosaaliit menevät pilkkijöille, jotka näkyvät pieninä pisteinä kauempana jäällä.

– Siellä on aivan ammattilaisia asialla.

Vaan kiljahduksista päätellen jotain on tulossa naapurireiälläkin. Iloisen pinkkiin pipoon ja kaulahuiviin pukeutuneen Susanna Svärdin pilkkiin on tarttunut niin iso kala, ettei Svärd ole saada nostettua sitä jäälle. Puoliso Erkka Svärd kiirehtii apuun ja pian jään alta paljastuu komea, lähes kilon painoinen siika.

Susanna Svärd on samaan aikaan kauhuissaan ja innoissaan. Olisikohan tässä peräti voittokala?

– Huhhuh, tällaista en ole ennen saanutkaan, nainen henkäisee ihmeissään.

Kemin Ahtaajien osastoon kuuluva puoliso naurahtaa, ettei taida enää tohtia itse edes osallistua kisoihin. Hänen jaloissaan jäällä pötköttelee muutama pikkuahven.

Saalista ja kokemuksia

Sisällä kahviossa Irene Kylmämaa ja Tarja Haapakoski pitävät kahvipannuja lämpimänä ja ottavat vastaan kisasaaliita. Parin tunnin jälkeen ensimmäiset kisaajat ovat jo luovuttaneet sakean lumipyryn piiskatessa pilkkijöitä. Lähempänä kello kahta loputkin pilkkijät valuvat kohti rantaa, toiset saaliidensa kanssa ja toisetkin kokemusta rikkaampana.

Teija Mustosen kassissa saalista näyttää olevan enemmänkin.

– Löysin heti paikan, josta kalaa alkoi tulla. Sain ahvenia ja inhottavia piikkisiä kiiskiä. Lopussa keli muuttui niin surkeaksi, ettei nähnyt edes rantaan. Siinä vaiheessa ei tullut enää nykyäkään, Mustonen kertaa.

Puntarilla Mustosta jännittää. Tulos on kuitenkin mieluinen: voitto tulee tuloksella 635 g.

– Näissä kisoissa voitto ei ole koskaan ollut pääasia, vaan mukava tapahtuma. On kiva tavata täällä ihmisiä. Vaikka kyllä pilkkiminenkin tuntui mukavalta pitkän tauon jälkeen.

Jos punaisista poskista, iloisesta puheensorinasta ja täysistä kalapusseista voi päätellä jotain, ovat muut pilkkijät samaa mieltä.