Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.
Siirry etusivulle
Aihe: Kulttuurivinkki

Hildur tuo Turussa näyttämölle Islannin maisemia

Teksti Hannele Siika-aho
Kuva Otto-Ville Väätäinen
Julkaistu

Satu Rämön dekkarisarjaan perustuva Hildur sai ensiesityksensä Turun kaupunginteatterissa 7.11.2024. Näytelmä yhdistelee Rämön kolmen kirjan sarjan juonen yhdeksi esitykseksi.

Pohjoismainen rikoskirjallisuus elää kukoistuskauttaan. Perinteiset Wallanderit ja Beckit ovat saaneet rinnalleen lukuisia tuoreita kirjoittajia. Heistä suomalaisislantilainen Satu Rämö on noussut erityisen suosituksi. Rämön dekkarisarja kertoo Islannin jäätiköillä elävästä rikosetsivästä Hildur Rùnarsdóttirista, joka selvittelee paitsi kotikylänsä murhia, myös perheensä menneisyyttä.

Dekkarisarja pääsee nyt näyttämölle Turun kaupunginteatterissa. Esityksen ohjaaja on Anne Rautiainen ja sen on teatteriin dramatisoinut Satu Rasila. Nimikkohenkilöä näyttelee Asta Sveholm ja hänen tutkijakollegaansa, suomalaissyntyistä Jakob Johanssonia, Sami Lalou.

Perinteisen rikosteeman rinnalla esityksessä kulkevat mukana lastensuojelu ja lastenoikeudet. Hildurin siskojen kohtalon kautta pohditaan myös näitä vakavia aiheita.

Lavastaja Milja Salovaaran näkemyksen mukaan on näyttämölle rakennettu maisemaa Islannin vuonoista ja jäätiköistä. Näytelmän lavastus herättää keskustelua puolesta ja vastaan.

Turun Sanomien kriitikko Anniina Karhun mukaan Islanti on esityksessä vahvasti läsnä juuri visuaalisina vaikutelmina. Lavalla keskeisessä asemassa on pelkistetty rakennelma, jonka voi kuvitella meren aalloksi tai vaihtelevaksi maastoksi esityksen kulun mukaan. Hänen mukaansa valaistuksella luodaan näyttämölle ”taianomaisia näkyjä”. Nämä symboloivat katsojan mielikuvissa ihmisen pienuutta luonnon sekä ihmisessä olevien mielen voimien suuruuden alla.

Helsingin Sanomissa Hildurin näytelmäversio on puolestaan saanut kriittisemmän vastaanoton. Kannattaa siis katsoa itse.

Sinua voisi kiinnostaa myös

  • Cabaret vie Berliinin loistosta mustiin tunnelmiin

    Julkaistu: |
    Aihe: Kulttuurivinkki