Meillä on joka kuun ensimmäisenä tiistaina tapaaminen ja kokous. Niissä suunnitellaan tulevaa ohjelmaa, esimerkiksi kesän reissuja. Olemme käyneet risteilyillä ja kesäteatterissa. Elämää on eläkkeelläkin, kertoo puheenjohtaja Markku Leppäjärvi.

Noin 30 hengen kokouksen alussa palkittiin ansioituneita osaston jäseniä pöytäviirein ja diplomein, ja pari herkkuämpäriäkin oli jaossa. Keskustelussa muun muassa mietittiin vaihtoehtoja kesän laivamatkoille: tehdäänkö kotimaan sisävesiristeily vai mennäänkö Helsingistä Tallinnaan? Jos Tallinnaan, käydäänkö maissa? Vai olisiko Helsinki-Porvoo kiinnostava?

AKT-lehti haastatteli kolme Lahden kerhon aktiivijäsentä: Markku Leppäjärveä, Matti Montosta ja Maija Mikkolaa, jotka kaikki ovat jääneet eläkkeelle Koiviston Auton kuljettajina.

Keitä eläkeläistoimintaan osallistuu,
mikä siinä miellyttää?

Mikkola: Tärkeää on päästä näkemään vanhoja työkavereita, ja aika paljon on meitä Koiviston Auton väkeä, mutta täällä tapaa kyllä ihan uusiakin ihmisiä, jotka ovat olleet eri firmoissa töissä. Itse olen tuore eläkeläinen. Viime talvena kerhon toiminta uhkasi loppua, mutta lähdin itse sihteeriksi ja puheenjohtajakin löytyi.

Leppäjärvi: Meillä on jäseniä joka lähtöön. On niitä, jotka ovat entisiä aktiiveja, mutta sitten myös niitä, jotka eivät työurallaan ikinä osallistuneet ammattiosaston tai liiton toimintaan. Toiminnasta iso osa on yhteistä joutenoloa ja keskustelua.

Montonen: Mukava reissu oli aikanaan esimerkiksi se, kun mentiin Heinolasta Kymijokea pitkin Vuolenkosken markkinoille. Ja toinen oli kesäteatterissa käynti Pälkäneellä, näytelmä oli Unto Monosesta ja sen jälkeen oli vierailu viinitilalla.

Millä mielellä seuraat työmarkkinoiden tilannetta, ja kuinka nykyinen työelämä eroaa siitä, kun itse olit töissä?

Leppäjärvi: AKT:n pitäisi olla edunvalvonnassa olla vähän jämäkämpi, ettei tule jäsenkatoa.

Montonen: Tuntuu, että työelämä on menossa huonompaan suuntaan. Jos ne työolojen kuvaukset pitävät paikkansa, mitä uutisissakin on ollut, niin ei ole hyvä tilanne. Kun ennen paikallisliikenteessä oli koko ajan sama auto ja sama kuljettaja, niin nyt vaihdetaan vuoroa koko ajan.

Mikkola: Kiireeksi on vedetty, mitä vanhoilta työkavereilta kuulee. Ajoajat ovat liian lyhyitä ajomatkaan nähden. Kaupunkiliikenteessä varsinkin sähköautojen kylmyys on huono juttu. Nykyautoilla ajaminen on kyllä helpompaa ja kevyempää, kun kaikki ovat automaattivaihteisia. Kun minä aloitin työt, sai melkein seistä kytkimen päällä, kun halusi vaihtaa. Siinä oppi käyttämään välikaasua.

Mikä on parasta eläkkeellä olemisessa?

Mikkola: Kamalan kiireistä tämä on. Mutta se on oma valinta, kun olen lähtenyt niin moneen vapaaehtoishommaan mukaan. Olen järkkärinä Sibelius-talolla, keittämässä kahvia Rauhanturvaajille, haudankantajana ihmisille, joilla ei muuten olisi kantajia. Ja sitten on ne mummon mussut, eli isoäidin jutut.

Montonen: Se on tosi, että eläkkeellä tuppaa olemaan enemmän kiire kuin töissä ollessa. Harrastuksia voi pitää paremmin yllä kuin vuorotöissä.

Leppäjärvi: Eläke tulee aina samana päivänä niin kuin Manulle illallinen, se tuo turvaa. Vaikka se ei ole iso, niin ei ihan pienikään. Sen voisi sanoa nuoremmille, että pimeitä hommia ei kannata tehdä, vaan kaikki työt aina verokirjalla. Jos terveys pysyy, niin tämä on ihan hyvää aikaa. Itse vietän talvet nykyisin Espanjassa.