Työelämän edunvalvonta ”tarttui” minuun vuonna 1974, jolloin siirryin työhön AKT:n työehtosopimusalalle Kuljetusliike Eero Lumiahon palvelukseen. Työpaikan luottamusmies tuli puheille ja sanoi, että tässä on AKT:n jäseneksiliittymiskaavake, ja kehotti allekirjoittamaan sen.

Enpä osannut tuolloin 18-vuotiaana ajatella, mitä kaikkea se allekirjoitus elämääni antaisi. Olin vielä tuolloin vähän kaikkea ns. holhousta vastaan. Ajattelin, että kyllä minä itse asiani hoidan. Olin myös vuotta aikaisemmin jäänyt orvoksi.

Tuosta päivästä kului reilu vuosikymmen ja maailma muuttui. Tällöin omalle kohdalleni koitti myös aika ottaa vastuuta AKT:n edunvalvonnasta omalla työpaikallani, kun minut valittiin työpaikkani luottamusmieheksi.

Kun muistelen sitä 18-vuotiaan mieltä, niin oli se järkytys kasvaa ja joutua tilanteeseen, missä joku toinen oli aiemmin hoitanut työpaikallani AKT:n edunvalvontaa. Nyt oli minun vuoroni jatkaa tätä työtä. Piti huolehtia siitä, että kaikki työpaikallani tulivat AKT:n lipun alle ja jäseneksi. Tässä tehtävässä vierähti 16 vuotta. Vuosiin mahtui monenlaista ”vääntöä”.

Jäin eläkkeelle vuonna 2019. Työuralleni oli mahtunut useampi työnantaja ja aktiivista toimintaa edunvalvonnassa ja ammattiosastossani Seinäjoen Automiehissä. Voin sanoa, että se 18-vuotiaana tehty allekirjoitus on turvannut loppuelämäni. Maailma muuttuu, mutta AKT:n edunvalvonta koskee edelleen jokaista alalla työskentelevää.

Lopputoteamus: kannattaa muistaa, että kaikki mitä työssäoloaikanasi tienaat, näkyy tuloissasi myöhemmin, jos joudut esimerkiksi sairaseläkkeelle tai viimeistään silloin, kun jäät eläkkeelle.