Kansainvälinen työjärjestö (ILO):n sopimusten soveltaminen ja yleissopimus nro 87 ammatillisesta järjestäytymisvapaudesta ja ammatillisesta järjestäytymisoikeuden suojelusta (SopS 45/1949), edellyttää implisiittisesti lakko-oikeuden myöntämistä työntekijöille. Suomi on ratifioinut sopimuksen vuonna 1950.

Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 7–8/1976) artiklassa 22 on säännös yhdistymisvapaudesta, mikä käsittää myös oikeuden muodostaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin etujensa suojelemiseksi.

Kansainvälisissä ILOn sopimuksissa on käsitelty myös painostustoimia, joita ei saa olla. Siksi sen enempää järjestäytyneen kuin järjestäytymättömän työntekijän ei tarvitse kertoa, aikooko hän osallistua lakkoon tai ei. ILO:n sopimusten mukaan lakon murtamiseen ei saa käyttää myöskään houkuttimia tai käänteisiä kannustamista, kuten ylityöpalkkioita tai taloudellisia kannustimia. Työnantaja voi kysymällä kerätä ainoastaan tarpeetonta rekisteritietoa, koska kysymyksessä eivät ole välttämättömät henkilötiedot.

Kollektiivinen, yhteinen oikeus

Työtaistelu on kollektiivinen toimenpide, josta päättää ammattiliitto. Lakkorajoista keskustelun käy työntekijöitä edustava ammattiliitto työnantajajärjestön kanssa. Neuvottelua ei siis tarvita yksittäisen työntekijän kanssa.

Liitto asettaa lakkoon asianomaisen työsopimuksen mukaisia työtehtäviä riippumatta siitä, kuka niitä tekee. Lakko ei siis koske pelkästään ao. työtä suorittavia henkilöitä, ammattiliiton jäseniä. Korkein oikeus on tulkinnut ammattiliittojen kannan mukaisesti, että lakkoon voidaan asettaa työtehtäviä. Näitä lakonalaisia töitä ei saa toinenkaan työntekijä tehdä omien töidensä sijasta tai lisäksi, vaikka itse ei olisikaan lakossa. Myös liittoon kuulumattomalla on oikeus kieltäytyä tekemästä sellaisia lakonalaisia tehtäviä, joita ei itse tavanomaisesti tee.

Työnantaja voisi siis yhtä lailla tarvita arvion järjestäytymättömien työntekijöiden osalta, aikooko heistä joku osallistua työtaisteluun tai ei. Työntekijä kuin työntekijä voi osallistua. Myös järjestäytymättömällä työntekijällä on oikeus osallistua lakkoon ilman seuraamuksia.

Kysyminen voidaan tulkita painostustoimeksi. Toiseksi ei saa kerätä rekisteriä, silloin vastaan tulevat tietosuojakysymykset.

Jos lakkoon osallistumista kysyttäisiin työn tekemisen ja yritystoiminnan järjestelyjen takia, on työntekijä väärä osoite kysymiselle. Oikea taho kollektiivisessa työtaistelussa on ammattiliitto, joka työtaistelusta vastaa, ei yksittäinen työntekijä.

Lakko käynnistetään järjestöpäätöksellä, yritystoimintaan liittyvät kysymykset ovat sellaisia, jotka osoitetaan liitolle. Yksittäisen työntekijän osallistuminen tai osallistumatta jättäminen ei ole olennainen tieto. Työntekijä voisi myös ilmoittaa, ettei aio osallistua ja voisi osallistua kuitenkin. Kyselyllä työnantaja ei saavuta muuta kuin potentiaalisesti harmia itselleen.