Kansainvälisen naistenpäivän juuret ulottuvat 1900-luvun alkuun ja liittyvät työläisnaisliikkeen taisteluun äänioikeudesta ja naisten oikeuksista. Päivän viettoa käsiteltiin vuonna 1907 Stutt­gartin sosialistikongressissa, mutta vasta 1910 Kööpenhaminassa pidetty Kansainvälinen sosialistinaisten kokous päätti kansainvälisen naistenpäivän vietosta. Suomesta kokoukseen osallistui viisihenkinen valtuuskunta. Suomen virallisena kokousedustajana oli SDP:n kansanedustaja Iida Aalle-Teljo.

Amerikan sosialistipuolue oli julistanut jo aiemmin helmikuun 28. päivän naisten päiväksi. Sitä vietetiin ensimmäisen kerran 1909. Päivällä kunnioitettiin vuoden 1908 vaatetyöläisten lakkoa. Alussa naistenpäivän ajankohta vaihteli maittain maaliskuusta toukokuulle. Kaksikymmenluvulla viralliseksi juhlapäiväksi vakiintui 8. maaliskuuta.

Suomessa naistenpäivää vietettiin ensimmäisen kerran 8.4.1914. Päivän viettoon liittyi etenkin 1. maailmansodan aikana naisten oikeuksien ajamisen lisäksi sodan vastustaminen.

YK:n julistamana kansainvälistä YK:n naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päivää vietettiin ensimmäisen kerran 8. maaliskuuta 1975. Päivän tavoite on edelleen edistää naisten oikeuksia.

Lähteet
Vuosisadan naisliike. Naiset ja sosialidemokratia 1900-luvun Suomessa (Maria Lähteenmäki), Suomen YK-liiton verkkosivut ja Wikipedia.